Oli harrastanut juoksua ja maratoneja jo 10 vuotta. Katsoin yhtenä iltana TVtä ja sieltä tuli ohjelma Osbournen pojasta, joka oli osallistunut Marathon des Sables Morocco 250km aavikkojuoksuun. Noh, hän keskeytti aika nopeasti mutta tuo tapahtuma jäi mieleen kutkuttamaan ja ajattelin josko joskus voisin juosta tuollaisen ”hurjan juoksun”.
Aloin perehtymään aiheeseen ja selvitin minkälaisilla ajoilla juoksijat olivat suoriutuneet eri etapeista ja alkoi tuntua siltä että ei nuo aivan mahdottomia ole. Toki asiat kuten miten juoksu hiekalla sujuu tai kuinka pärjään kuumuudessa askarruttivat. Entä miltähän mahtaa juoksu tuntua 10kg reppu selässä? Sen verran tunnen itseäni että jos ilmoittaudun tuohon kisaan niin siitä se kyllä lähtee. Näin kävi myös aivan ensimmäisen maratonin kanssa.
Tapahtuma on nimeltään Marathon des Sables ja vuonna 2017 se juostaan sekä Marokon aavikolla että Perussa Ica aavikolla. Ilmoittauduin tuohon Peru juoksuun, koska se oli kokonaisedullisempi kuin Marokon/Saharan tapahtuma. Osallistumismaksu oli vain€ 1.870,00 + lennot yms. Juoksukilometrejä olisi tarjolla 250km joka juostaan 6 etapissa. Keskimäärin maraton (42,2km) päivässä.
Valmistelut olivat supermielenkiintoista aikaa. En tiennyt sitten mitään extreme urheilusta. Oli ratkaistava MITÄ syön ja KUINKA paljon syön. Miten HYGIENIA tai miten saan tulen syttymään tai miten keitän vettä. Entä lämpötilavaihtelut aavikolla (yöllä kylmä ja päivällä paahtava helle). Vuotta aiemmin tuntemani Marianna Zaikova oli juossut Saharan etapit ja sain häneltä todella hyviä vinkkejä mistä on kyse.
HARJOITTELU JA VARUSTEITA
Oli hankittava reppu, johon kaikki tavarat mahtuu (kisassa on kannettava kaikki viikon tavarat mukana alusta loppuun) ja uudet lenkkarit. Kengät valitsin ½ numeroa ylikokoa, koska jalat turpoaa aavikolla ja mitä leveämpi on lesti sen paremmin se kantaa hiekalla ihan niinkuin ankallakin.
Harjoottelujakson aikana taitoin reppuun eteisen maton ja sinne maton sisään 3-4 pihakiveä. Näin sain repulle painoa 10kg.
Kävi hyviä äkkiä selväksi että reppu selässä ei niin vaan juosta. Vauhti oli aika verkkaista. Harjoittelin sauvoilla Tuusulan hiekkakuopilla ja kiipesin hiekkarinteitä ylös ja alas. Muutoin noudatin sellaista 40km/viikko harjoittelutahtia.
TAVARAT
Muistan kun ensimmäisen kerran punnitsin minun ruoanvalmistusastian niin se painoi 111g ja mitä enemmän perehdyin ja tutkin tätä aihetta niin lähti tämä gramma tavoittelu lapasesta. Päädyn lieteen, joka painoi loppujen lopuksi 16g ja oli valmistettu titaanista. Näin oli vaan tehtävä, koska tavarat, jotka luulin ottavani mukaan painoivat ilman ruokia liki 10kg oli aivan liikaa. Oli päästävä 8kg sisältäen viikon ruuat. Kaikesta alkoi ”grammanipistely”. Sauvojen lähtöpaino oli 450g ja loppupaino 250g. Makuupussin alkupaino oli 1150g mutta päätyi lukemiin 408g. Makuualusta 668g -> 102g. Mukaan lähti loppujen lopuksi 50 eri tavaraa ja yhteispaino ruokineen oli 8200g
RUOKA
Ohje oli että minimi 2200 kaloria päivässä on oltava mukaana. Alla näet koko päivän menun. Painoa yhden päivän ruuilla oli kuivana 550g. Kotona tein valmiiksi Beef Jerkyä ja näin jälkikäteen sanottuna niin ehdottomasti paras ruoka, joka oli mukana. Se oli ainut ruoka, jota pystyin syömään koko viikon.
TULI
Oli ratkaistava kuinka saan ruokani lämpimäksi ja missä lämmitän ruokani. Päädyin että kattilani on samalla juomamukini ja sen vetoisuus oli n.3-4dl. Mukin sisään olin kaivertanut merkit eri ruuille kuinka paljon vettä piti lämmittää. Alussa käytin takkasytykkeita. Ne oli kevyitä ja niitä oli kotona – ei toimi. Ne muodostaa palaessaan liikaa nokea ja se tarttuu juomamukiin, jota en saa pestyä … kun ei ole vettä. Hiekkaa on mutta ei vettä. Loppujen lopuksi löysin Saksasta jotain erikoispolttoainetta sokeripalamuodossa, joka palaa todella puhtaasti eikä tule nokea. Siis nettiin ja tilasin sellaiset. Sitten keittelin pihallani vettä eri olosuhteissa, tuulella ja pakkasella ja kellotin aikaa kuinka monta polttoainesokeripalaa tarvitaan että -10C pakkasessa pikku tuulella 3dl vettä kiehuu. Sen mukaan pakkasin sitten sopivan määrän polttoainesokeripaloja mukaan.
NUKKUMINEN
Eniten tilaa repussa vei makuualusta ja makuupussi. Näin kyllä vasta paikan päällä mutta monella tavallinen solukumi patja johon olivat tehneet isoja reikiä keventääkseen paltaa. Itselläni oli tuunattu makuupussin alaosa ja se oli tarranauhalla ommeltu kevyeeseen untuvatakkiin. Takki oli hyvä illalla irtonaisena ja alaosa vaan kiinni kun meni nukkumaan. Toimiva mutta ei paras. Aavikolla on oikeasti kylmä ja palelin liian monta yötä vaikka kaikki vaatteet oli päällä. Palelemiseen vaikutti myös alhainen enegiataso.
HYGIENIA
Hygienia ja ruoka ovat tärkeimpiä asioita, joihin on kiinnitettvä huomiota. Valintani reissuun oli Travel saippuaa, eli julmetun ohuita siivuja saippuaa. Nämä eivät painaneet kuin muutaman gramman mutta olivat ihan yes. Ainut ongelma oli että ei ollut vettä millä peseytyä. Tämä tosin selvisi vasta paikan päällä kun kisa oli jo käynnissä.
Otin myös mukaan parikymmentä puristettua käsipyyhettä mutta oli ne aika pieniä. Näiden hyvä puoli oli että jokunen tippa vettä ja ne olivat valmiita kosteuspyyhkeitä.
Mukana piti olla myös vessa paperia ja sytyin. Ai miksi sytytin oli pakollinen varuste? Noh, ne vessapaperit piti polttaa siellä aavikolla kun eihän ne siellä maadu 🙂
Oli myös miettittävä miten saan sähkä reissun aikana. Mukana oli tehokas powerbank ja vähän virtaa kuluttava iPhone. Yksinkertaiset nappikuulokkeet oli myös mukana jos aika alkaa pitkästyttämään.
Tämä valmistautuminen oli hurjan hauskaa ja jännittävää aikaa ja näin jälkikäteen huomaan miten monta virhettä tein vaikka kuinka mietin näitä asioita etukäteen.
Viimeisimmät kommentit