Ensi kerralla tutustun hieman tarkemmin missä nämä juoksut on ennenkuin ilmoittaudun niihin. Tämä ”The Quadrathon Challenge” on neljän päivän, 4 maratonin juoksu Pohjois-Irlannin karuilla teillä. Olen tämä postauksen loppuun kuvannut mikä kisa tämä oikein on ja miten sinne pääsee.
Itse juoksen näistä 3 ensimmäistä maratonia, koska minun on lennettävä Suomeen ja neljäs etappi täältä erää juoksematta. Tapahtumapaikkana on Inishowen, Irlannissa. Dublinista kestää 5,5 tuntia bussilla tänne.
Irlantiin tulin suoraan Isle of Man saarelta pienellä potkurikoneella. Lento ei tainut kestää tuntiakaan. Dublinissa on muutama vapaapäivä ennenkuin keskiviikkona aamusta lähden bussilla saaren pohjoisosaan.
Bussimatka tuonne Movilleen olikin tapahtumarikas, sillä onnistuin kadottamaan lompakkoni bussiin. Tajusin katoamisen aika nopeasti kun hyppäsin pois bussista muutta mihis sitä soittais? Toisella pysäkillä oli toisen yhtiön bussikuski ja selitin tapahtueen ja sain yhden puhelinnumeron, johon soitin. Tunnin kuluttua soittavat takaisin ja lompoakko oli löytynyt. Puhelimen toisessä päässä olikin sitten kunnon Irlantia vääntävä rouva, joka selitti mistä ja milloin seuraava bussi tulee Movilleen. Yhden pubin omistaja suostui soittamaan rouvalle takaisin ja kertomaan että ”ei tuo turisti ymmäränyt mitään äskeisestä puhelusta”. Yöllä 23:00 iso bussi tööttäs pubin edessä ja sain lompakkoni. Asun pubin yläkerrassa (tosi siisti huone), joten voin nyt sanoa viettäneeni koko yön pubissa.
Aamulla herätys kello 05:00 ja itsetehtyä aamupalaa oli tarjolla huoneessa. Olen 08:00 sovitussa paikassa ja yllätyn miten paljon väkeä täällä on. Kuulin että meitä on yli 200 juoksijaa. Jokainen juoksija saa kaulanauhan, jossa rekisteröintisiru ja sitä pitää näyttää matkan eri kohteissa.
Reitti mukailee rannikkona ja alla kuva
Olen ollut reissussa nyt reilun viikon ja tänään on ensimmäinen aurinkoinen päivä. Jätän tällä kertaa maratonkuvausta vähemmälle ja jaan näitä kuvia, jos vaikka joku innostuisi näille huudeille tulemaan vaikka lomalle. Reitti on todella kaunis. Vihreita niittyjä loputtomiin. Paljon eläimiä ja paljon katseltavaa. Täällä on niin rauhallista. Kaikki maratonit (tai puolikkaat) juostaan asvaltilla. Jokaiseen päivään kuului mäki tai niinkuin Irkut sanoivat ”a rather small hill to climb”. Noh, nuo Irlannin ”hill” ovat kyllä aika pitkiä ja toisinaan jyrkkiäkin.
Juomapisteitä oli matkan varrella sopivasti ja monessa kohtaa oli aina joku auto parkissa, jsta tarjosivat vesipullon mukaan. Myös tällaisia kotipiseitä oli, jossa tytöt kannustivat juoksijoita ja tarjosivat mehua, karkkia ja appelsiinejä.
Tämä ranta oli kyllä päivän kohokohta ja olisi niin tehnyt mieli mennä uimaan kun hikisenä siitä ohi juostiin. Meri oli aivan upean väristä.
Mää mää …. taitaa tarkoittaa ”jaksaa jaksaa”
Vielä 10km maaliin mutta aina on aikaa ottaa muutama valokuva.
On nämä ”UK” maratonit niin hienoja juosta kun tarvii vain ohittaa 26kpl tällaisia merkkejä kun niitä tavallisessa maratonissa on 42kpl.
Mutta tämä mitali. WAU !!! Tämä on suurin koskaa saamani mitali ja painaa 450g. Vasta nyt mulle selviää mikä näiden mitalien juttu on. Joka päivä saat yhden mitalin ja kisan lopussa kaikki neljä mitalia kootaan yhteen. Day 3 postauksessa näet miltä valmis mitali näyttää
Tämän näköistä täällä Irlannin pohjoisessa on.
Voisiko tapahtuma kiinnostaa? Tapahtuman sivut löytyvät täältä: https://extremenorthevents.com/
Ymmärrykseni mukaan tämä kisa järjestettiin edellisen kerran vuonna 2017 ja nyt uudelleen 2023. Mukana oli kävelijöitä niin puolikkaalla kuin maratonillakin. Kävelijät osallistuivat samaan kisaan kuin me juoksijat mutta saivat lähteä 1-2 tuntia aikaisemmin. KAikkiaan meitä oli n. 200 mukana tapahtumassa. Jokaiselle neljälle päivälle oli oma reittinsä ja kyllä maisemat olivat upeat. Oma matkasuunnitelmani oli.
Voisiko tapahtuma kiinnostaa? Tapahtuman sivut löytyvät täältä: https://extremenorthevents.com/
Oma matkasuunnitelmani piti sisällään 5 eri maratonia, joten ihan suoraan en Irlantiin lentänyt mutta teille, jotka mietitte mahdollista osallistumista niin tässä muutama matkavinkki.
Lensin Lontoon Stansted lentokentälle Tampereelta (menomatka €38,59). Lento oli sen verran myöhään perillä että varasin kahden hengen huoneen Harlow Internatinal hostellista (Hinta €35,00/yö). Harlow on todella lähellä lentokenttää ja sieltä pääsee haluttaessa Lontooseen junalla. Itse otin paikallisbussin 510 ja lippu maksoi 2 puntaa. Yöllähän junat ei kulje ! Harlowissa kävin aamulenkillä (kts postaus Jerseystä) pitkin joenvartta ja sitten läksin Harlowin keskustaan ostoksille. Myöhemmin otin bussin takaisin lentokentälle ja jatkoin matkaa.
Tuo Inishowen on todellakin aika kaukana ja Dublinista sinne pääsee bussilla 933 (John McGinley bussiyhtiö). Bussi kulkee lentoaseman kautta, joten kannattaa synkata lennot ja bussiaikataulut keskenään (Matka-aika 5h 22 min). Bussimatka (pelkkä meno) Dublin keskustasta – Movilleen olisi maksanut €30,00 mutta meno-paluu maksoi vain €40,00. Aikataulut löydät täältä (Routes/Times – Donegal Bus Timetable | John McGinley Timetable) ja liput voi ostaa heidän sivuiltaan.
Koska tämä tapahtuma kiertää koko niemekkeen suosittelen että ensimmäinen yö varataan Movillesta (valitsin Corner Pub) ja seuraavat 2 yötä kannattaa varata Malinista (Mary GSM: 00353 86 4078078 – taitaa mainostaa AirBnB). Tämä Maryn majoitus €60,00/yö oli hyvä, koska 3 min päässä maali/lähtöpaikasta. Viimeisen yön majoitusta en vo kommentoida kun se jäi minulta juoksematta.
Moville, kuten Malin, on todella pieniä Irlantilaiskyliä ja voitte arvata kun sinne tuo 200 juoksijaa tulee niin majoituspaikat on kortilla. Varaa siis ajoissa.
Bussilipusta sen verran että vaikka meno-paluu on aina Maliniin asti niin maratonreitit mukailee bussin reittiä, joten etsit vain bussin 933 pysäkin ja kyytiin.
Paluumatkani Tampereelle Dublinista toteutui Lontoon kautta. Lontooseen lensin Ryanairille hintaan €18,00 ja Lontoosta Tampereelle hintaan €19,45.
Viimeisimmät kommentit