Erbil on maakunta Irakissa ja sijaitsee Irakin pohjoisosassa Kurdistanin autonomisella alueella. Erbilin on yksi maailman vanhimpia kaupunkeja. Täällä juostaan meidän kiertueen viimeinen etappi. Osa meidän Amerikkalaisista juoksijoista peruivat tulonsa Erbiliin turvallisuusarvionsa pohjalta. Erbiliä pidetään kuitenkin varsin turvallisena kaupunkina. Itse asiassa Erbil on Kurdistanissa ja tänne anottiin Kurdistanin viisumia, ei Irakin viisumia. Täällähän oli joitain vuosia sitten aika rähinät noihiin mustiin pukeutuneiden kavereiden toimesta.
Saavuin Erbiliin päivän muita jäljessä, koska kämmäsin varaukseni ja minulla oli 23h stop over Dubaissa. Tuli sitten nähtyä yhden metrolinjan verran sitäkin kaupunkia kun kerkesin ajaa lentoasemalta hostelliin ja takas. Hieno paikkahan tuo Dubai mutta kovasti kuuli venäjää katukuvassa.
Lentoasemalla Erbilissa alkaa sitten odotettu taxikusetus. Taksiä ei saa lentoasemalta vaan ensin on otettava ilmainen bussi, jollekin Military Station tarkastusasemalle. Sen jölkeen pääsee taksiasemalle. Olin etukäteen ladannut Careem taksiapin mutta sillä ei ole toimilupaa näköjään lentoasemalla vaan ainoastaan kaupungissa. Careem on osa Uber konsernia. Tinkaus alkaa ja lähtöhinta on BD20.000 ja diili tuli BD7.000. Kuulin meidän muiden jäsenten maksaneen BD25.000 samasta matkasta. Illalla on pakko päästä syömään ja täytyy sanoa että hyvin turvalliselta täällä tuntuu vaikka kaikilla kaduilla ei ole katuvaloja. Kovin on kyllä ystävällisiä ihmisiä täällä. Olen takuuvarmasti ainut länkkäri täällä ja kaikki, joiden kanssa puhun, kohtelee minua kunnioittavasti ja auttavat. Kuvan katumarketista löysin eväät huomiseen juoksuun ja täältä löysin myös maailman parhaimman makuiset taatelit.
Illalla kuulin vielä kutsun kaiuttimista ja päätin suorittaa ilta venyttelyt siinä samalla. Huoneessani oli matto ja kompassi ja latasin ne siihen lattialle valmiiksi venyttelyä varten. Neula kyllä näytti pohjoiseen vai oliko sittenkin etelään? Kumpi väri se nyt olikaan se pohjoinen?
Hotellin aamupala on runsas. Kippoja ja kattiloita on rivissä paljon mutta ei niissä ole minulle juurikaan mitään syötävää. Kaiken maailman kummia mössöjä oli ja salaattia sekä hilloja sen 5 eri sorttia. Onneksi edes kanamunia oli.
Maraton alkoi 08:30 Erbil-Mosul maantien varresta. Mosuliin päin ei juosta vaan pysytään Samî Abdulrahman Park alueella. Puisto on valtavan kokoinen ja kooltaan se vastaa 1/4 Erbilin kaupungin pinta-alasta. Alustava reitti on 3,06km, joten 13 kierrosta odotettavissa. Suunto appi näyttää että koko puisto ympäri olisi noin 9km.
Puisto on valtavan kokoinen ja kooltaan se vastaa 1/4 Erbilin kaupungin pinta-alasta. Alustava reitti on 3,06km, joten 13 kierrosta odotettavissa. Suunto appi näyttää että koko puisto ympäri olisi noin 9km. Näyttäähän tuo isolta. Lonkkani nivelpussi on tulehtunut ja viimeinen kiinalainen poppalaastai on nyt käytössä. Taskussa muutama pilleri. Juoksun alku on vaikeaa kun en pääse juoksemaan kunnolla. Paino on liikaa toisella jalalla ja selkä rasittuu. Onneksi lämpötila on suotuisa tänään. Pilvistä ja noin 14C. Moikkaan puistossa erästä naishenkilöä hänen ollessa lenkillä. Illemmalla palkintojen jaossa tapaan hänet uudelleen. Hän on Brasilialainen fysioterapeutti. Oli nähnyt lehdessä työpaikka ilmoituksen ja päätti lähteä Brasiliasta Irakiin. Ollut täällä sen 2 vuotta töissä. Tullessa ei puhunut yhtään englantia mutta nyt jo sujuvasti. Hän oli ihmetellyt meidän juoksunumeroita ja kysyi saako tulla mukaan. Hän juoksi ympäri puistoa kunnes löysi kilpailun johtajan ja hänelle tehtiin selväksi maratonin säännöt ja niin se tyytö juoksi/käveli (en tiedä) sen 42,2km. Se oli hänen ensimmäinen maraton. Alla pari kuvaa puistosta.
Ja tässä kilpailu ”2” tulee maaliin. Häviän jopa 20 minuuttia saksalaiselle. Muutama paikallinen kannusti ja näytti peukku mutta kyllä muuten taisivat paikalliset ihmetellä että hulluja nuo länkkärit kun juoksevat puistoa ympäri tunti tolkulla. Pitkälle tarvii meikäläisen matkustaa että menestyy näin hyvin maraton kisassa 🙂
Juoksun jälkeen jää aikaa 2-3 tuntia ennen palkintoseremoniaa. Lähden etsimään kaljakauppaa, joka on 3km päässä. Eipä tullut rahaa mukaan niin saa luvan kävellä (kivaa… ihan kun 42km ei riittäisi). Löydän kaljakaupan ja saan Google Payllä maksettua niin että kauppias antoi BH3000 vielä käteistä että saan taksin hotellille. Hotellissa on suomalainen Harvian sauna ja se on lämmitetty meille valmiiksi. Saksalaiset lähtee mukaan ja tapansa mukaisesti laittavat pyyhkeen jakojensa alle ja minä pyllyni alle. Sitä sitten nauretaan saunassa. Alla muutama yleiskuva Erbil kaupungista.
Ja sitten seremmonia. Päivän toiseksi nopein oli ”Flying Finn” ja palkinnoksi sain yhden oluen (itseni ostama sponsorilahja) ja alla meidän tiimi.
Kaikki hauska päättyy aikanaan ja näihin tunnelmiin myös Oriental Tour 2024 päättyy. Seuraava kisa on 17.3 Vatikaanissa, jos lonkka paranee siihen mennessä. Vielä viimeinen yhteinen dinner Shewarmaa ja limukkaa.
Viimeisimmät kommentit