Olen täällä, koska Ankara ja Ankara maraton on osa Caucasus Capitals Challangea. Tuo ’haaste’ on juosta maraton viidessä (5) Caucasuksen maassa ja niiden pääkaupungeissa. Juokseminen on helppoa, jos jaksaa, mutta viikossa tuo käy kunnon päälle. Juoksin tavallaan alta pois jo viime vuonna Azerbaijdjan, Armenian, ja Georgian maratonit, joista tääläkin on oma kirjoitukset. Tälle reissulle jäi Ankara ja Teheran.
Perjantai oli otettava töistä vapaata että reissu ylipäätään onnistuu. Perjantaina mun oli vaan pakko päästä käymään Kongon suurlähetystössä ja anomaan visa. Siitä reissusta tulee oma kirjoitus sitten myöhemmin.
Saavuin Ankaraan Istanbulin kautta Pegasus lennolla. Istanbulissa on vajaan 4h odotus mutta loungessa istuu mieluummin kuin portin edessä odottamassa. Pääsin Ankaran lentokentältä ulos 01:30 ja terminaalin edessä odottikin AnkaraAir bussi, joka maksoi 140tz. Niinhän siinä kävi että käkäilin liian kauan google mapsin kanssa ja en kerennyt ulos oikealla pysäkillä, joten oli sit 2,5km pidempi kävelymatka hotelliin. Päätin ottaa taksin ja tottakai taas mietin että kusetetaanko kun en huomannut mittaria missään. Täällä Ankarassa taksamittari on rakennettu sisään taustapeiliin ja siinä näkyy matkan hinta. Tällä kertaa selvisin €2,50 hinnalla hotelliin.
Aamiaisella tapasin Team Germanyn juoksijat ja vaihettiin kuulumisia. Saksalaiset olivat vastuussa Ankara maratonin järjestelyistä. Oma päiväni oli suunniteltu jo etukäteen. Aamusta tapaaminen Kongon suurlähetystön sihteerin kanssa ja iltapäivästä Gabonin suurlähetystöön anomaan maahanpääsylupaa.
Herra Kongoa sain odottaa 1:20h mutta loppujen lopuksi passiini lyötiin Kongon viisumi. Siitä lisää myöhemmin. Sitten taksilla Gabonin suurlähetystöön mutta ei mitään hajua missä se on. Taksi ajaa huudeille mutta sitten soittelen eri lähetystöjen ovikelloja ja kysyn tietäni perille.
Gabonin suurlähetystössä saan hienon vastaanoton mutta asiani ei vaan hoidu vaikka kuinka selitän. Ei tule viisumia Gaboniin. Harmittaa, koska mä tarvin sen eikä mulla ole nyt mitän ajatusta miten sen saan.
Edellisen yön unet jäi 4h, joten tänään menen jo 21:00 petiin. Ei vaan nukuta. Herätys aamulla 5:20.
Koittaa maraton aamu ja mennään sakujen kanssa lähtöviivalle. Aurinko nousee ja kuuma päivä luvassa. Eilen oli 26C lämmintä. Juostaan 28 kierrosta jossain puistossa ihan hotellimme lähellä. Puisto on hieno ja minusta tuntuu että alueen vesi ja lammet pitää juoksureitin viileänä.
Paukku lähtee ja poijjaat pääsee matkaan. Juoksen alussa saksalaisteen kanssa. Edessä on 28 kierrosta. Matka taittuu ihan kivasti eikä ollenkaan sellaiselta 42km puserrukselta. Tämä maratoni menee yllättävän hyvin. Kuumuuden takia on hyvä että huolto on lähellä. HYvä fiilis ja kiva kuunnella e-kirjaa ja vain rullata eteenpäin. Helppo juoksu ja aikaa meni 05:35.
Tämä maa on kyllä omien lippujen luvattu maa. Ei varmaan yhtäkään rekennusta tai paikkaa ole vailla tämä maan lippua. Sanoisin että Turkki on miljoonien lippujen maa.
Maratonin jälkeen on edessä lento Istanbulin kautta Teheraniin Iraniin, jossa seuraava maratoni ylihuomenna. Ennen lentokenttäbussia kerkeän käydä vielä Ankara Khaleesi paikassa (tarkoittaa linnaa). Ankara Kalesi on enemmän kuin linna. Sanovat se on osa Ankaran kulttuuria ja historiaa. Sen ainutlaatuinen arkkitehtuuri/rakennukset, upeat näkymät ja historia tekevät siitä pakollisen vierailukohteen Ankana turisteille. Tulee mielee Game of Thrones kun kävelee täällä kujilla.
Mutta loppujen lopuksi Huh. Kaiken tuon häsän jälkeen pääsen loungeen oluelle. Ankanan lounge on ihan ”P”. Täällä ei kyllä ole mitään speciaaliruokaa, sanoisinko lähinnä kouluruokailua vastaavaa mössöä. Onneksi sentään netti, olut ja pähkinöitä tarjolla. Niillä pärjää.
Kohti Teherania …
Viimeisimmät kommentit