Täällä ollaan ja ihmetellään … …. mietin kuinka moni edes tietää missä tämä maa on? Taidan olla aivan päivätasaaja kohdilla? Lensin São Toméen Gabonin Librevillestä, ja lentoaika oli noin tunti, mutta lento oli kallis, 250 euroa. São Tomé on São Tomé ja Príncipen pääkaupunki ja täällä on asukkeja n.67 000. Tämä saari on Afrikan toiseksi pienin maa. Tämä maa on maailman 11 köyhin maa. Täällä viljellään kahvia, kaakaota ja palmuöljyä. Lentoasemalla opin että tämän maan valuutta on dobra eikä maassa ole visa pankkiautomaatteja, joten sillä käteisellä sitten mennään mikä tuli mukaan.
Roça Monte kahvivuori ja kahvila
Aika karussa maastossa, keskellä ei mitään Me-Zóchin alueella sijaitseva Monte Cafe on saaren pääkähvialua. Sen perusti vuonna 1858 Manuel d Costa Pedreira. Paikka on 670 metrin korkeudessa, Arabica-kahvin viljelyyn erittäin sopivalla alueella. Myös kaakaota viljellään täällä. Alue on edelleen viljeltyä mutta aikanaan täällä työskenteli yli 400 000 työntekijää Afrikan rannikolta, kuten Angolasta, Mosambikista, Kap Verdeltä, Quiné-Bissausta, Macaosta… (sanoo opastaulu).
Mitäs tässä kertoisi kohteesta? Portugalilaiset perustivat São Tomén vuonna 1485. Tämä maa on kuuluisa kaakaostaan. Suomalaiset pääsevät tänne ilman viisumia. Portugali on virallinen kieli. Ravintolamenut eivät ole englanniksi. Ruoka täällä koostuu pääasiassa merenelävistä. Pääkaupungissa on kaksi suurta supermarketia. Tämä on aika kallis maa, €1 = 25 dobraa. Ravintolassa hamppari on €10. Pankkiautomaatteja ei ole. Hanavesi on juotavaa. Kahvi on täällä erityisen hyvää mutta paikallista kahvia ei tahdo saada ravintoloista. Alkoholia, etenkin paikallista rommia on saatavilla kaikkialla, ja paikallinen olut on Rosema.
Tästä kirjoituksesta taitaa tulla kuvakirja. On niin paljon upeita kuvia.
MARATON
São Tomé Maraton on solidaarisuusmaraton, jonka tavoitteena on edistää urheilua ja tukea sosiaalisia projekteja. Maratonin tuotot menevät São Tomé e Príncipen Filhos-säätiön ja Real Madrid -säätiön sosiaaliurheiluprojekteihin. Olikohan multa mennyt ohi kilpailukutsussa kohta ”Challange Your body in paradise” ja reittikuvauksen termi ”Extreme”. Meinaan huh huh että edes pääsin maaliin. Tämä oli niin raskas, jatkuvaa ylämäkeä ja kuumaa. Tämä oli ihan tappomaraton. Ei enää tällaisia … Alku oli kivaa mut…
Herätys oli taas 03:50, aamupala, wc käynti, talkit jalkoihin, kisalappu kiinni ja menoksi. Meidät vietiin bussilla 43km päähän ja siitä on lähtö. Aamu on pilvinen ja ilma painostava.
Lähtö alkaa lyhyellä tasaisella osuudella ennenkuin alkaa ensimmäinen kunnon ylämäki. Kävelen sen. Huomaan että mun kävely on saman vauhtinen kuin muutaman muun juoksu. Olen viimeinen ja ambulanssi seuraa mua. Kuulen jatkuvasti Toyotan dieselmoottorin nakutuksen. En halua olla viimeinen mutta en saa muita kiinni. Tämä reitti onkin Extreme ja nousua on yhtä paljon kuin pystysuoraan kiipeäisi 800m suoraan ylös. Mutta kyllä on kaunista ja alkeellista. Reitti myötäilee rannikkoa, mennään ylös ja alas, läpi kylien. Paljon ihmisiä. Elävät kadulla. Ihanaa. Mietin että jos joku kysyy sanon että Top3 pääsee tämä reitti. Kadulla on ihmisiä, sikoja, vuohia, koiria, leikkiviä lapsia ja kaikki yhdessä ja samassa yhteisössä.
Sunnuntaina on paljon ihmisiä ulkona ja jonkun verran saan kannustuksia. Olen toiseksi viimeinen. Taktiikkani puree, kävele ylämäet, säästä voimia ja laskettele vauhdilla alamäet. Onnistuin pääsemään jonkun ottamaan kuvaan
Kuvia ihmistä reitin varrelta.
Reilu 10km jälkeen vesihuolto loppui, ei ollut mitään tarjolla 15 kilometriin niin otin oman tauon. Niin kiire ei maratonilla ole etteikö yhtä olutta kerkeä juoda paikallisten kanssa
Reitti on upea ja paljon hienoja maisemia on tarjolla. Täällä on hurjan paljon paratiisimaisia rantoja, ei turistin turistia. Paljon on myös valtavakokoisia hylättyjä rakennyksia isäntävallan ajoilta.
Kävi mielessä keskeyttää. Mun keskimmäinen pakaralihas oireilee. Se ei tykkää yhtään ylämäistä. Tässä vaiheessa toinen ambulanssi jo saattoi mua. Sain heiltä poppasalvaa pakaraani ja se auttoi. En pystynyt enään juoksemaan. Olin aivan puhki. Maalissa olin toiseksi viimeinen mutta olen ylpeä aikaani 05:45 näissä olosuhteissa. Se on todella kova aika.
SAO TOME KAUPUNKI
Täällä olisi tarkoitus olla viikko lomalla maratonin jälkeen. Yleisesti kaupunki on ränsistynyt, mun termein super ränsistynyt, ja täällä olisi monta upeata kohdetta rempattavaksi. Köyhyys ja likaisuus näkyy kaikkialla. Turvallista kuitenkin on. Monet ravintolat ovat niin ränsistyneet että ei niihin uskalla mennä edes sisään. Muutamassa baarissa käy luottokortti. Kaupungissa ei juurikaan ole mitään tekemistä.
SAAREN KESKIOSA JA KAHVIVILJELMÄT
Olipa retki kahvi vuorelle. Otettiin Taksi 🚖 ja maksettiin 700 dobraa 4 tunnin retkestä, €28,00. Taksi ei olĺut Toyotan uusinta mallia ei. Autossa oli vain pakolliset osat. Esim. bensatankkia ei ollut. Moottoritilassa oli 5 muovikanisteri, johon lisättiin bensaa tunnin välein.
Matkan pääpaikka on Monte Cafe, kahvivuori. Tuli preppaus mistä se kahvi oikein tulee. Kuvassa lapset poimii kahvipapuja. Huomaa eri värisiä. Täältä ne viedään sun dry prosessiin ja sit niitä vähän kuumennetaan js ne halke. Nyt ne näyttää kahvipavuilta. Lisää kuivausta, käsin lajittelua ja paahtoa lisää niin Arabica ja Robusta on valmista.
Mutta l
Monte Café on pieni kaupunki São Tomén saaren sydämessä, Afrikan São Tomé ja Príncipen maassa. Tämä paikka, joka oli aikoinaan yksi maailman suurimmista kahviplantaaseista, on nykyään erittäin kiinnostava matkailukohde rikkaan historiansa ja vaikuttavan luonnonkauneutensa ansiosta.
Kaupunki sijaitsee vuoristossa rehevän trooppisen kasvillisuuden ympäröimänä. Siirtomaa-ajan rakennukset, vaikka ne ovatkin enimmäkseen raunioina, säilyttävät edelleen viehätyksensä ajalta, jolloin Monte Café oli kukoistava kahvintuotantokeskus.
Yksi Monte Cafén tärkeimmistä nähtävyyksistä on sen kahvimuseo.
Museon lisäksi Monte Café tarjoaa vierailijoille mahdollisuuden tutustua vanhoihin kahviplantaaseihin.
Monte Cafén suklaa. Kahvin lisäksi Monte Café tunnetaan myös suklaastaan. Kaakaota viljellään paikallisesti ja sitä käytetään korkealaatuisen suklaan valmistukseen. Itse en nähnyt ainuttakaan kaakao papua koko reissun aikana.
Mutta matkalla kahvitehtaalle poikkesimme myös kirkon rappusilla, jossa kauan aikaa sitten tapettiin Portugalilainen virkamies. Tästä alkoi rähinä ja sen 1.000 kuoli mutta lopputuloksena oli itsenäisyys.
Yksi saaren nähtävyyksistä on vesiputous ja tie perille oli jo haastava mutta taksi halusi väkisin ajaa meidät perille. Perillä pikkupojat ritsoineen leikkivät, raksapojat korjasivat rappusia ja lapsiporukat keräsivät kahvia ämpäreihin niinkuin me suomessa mustikoita.
RETKI PÄIVÄNTASAAJALLE
Sao Tomen saarta ei voi ajaa ympäri vaan on mentävä joko pohjoista reittiä tai eteläistä. Tämä retki oli eteläinen ja tavoitteena päiväntasaaja, jonne minä en pääse, koska se virallisesti pienellä saarella mutta lähelle kuitenkin. Vuokrasin auton ja ajoin 42km samaa reittiä mitä Sunnuntaina juoksin. En nähnyt missään bensa asemia niin oli pakko kysyä neuvoa. Täällä myydään bensaa litran pulloissa tai isommissa. Tankkaus suoraan pullosta.
Porto Alegrea pidemmälle ei pääse. Tie tänne on huono ja tämä on hyvin alkeellinen kylä. Täällä ihmiset, koirst, kanat, vuohet, siat asuvat kaikki yhdessä. Täällä on myös hyvin likaista.
Kuvia Porto Alegresta.
Löysimme hienon ravintolan meren ääreltä. Tarjolla oli tonnikalaa ja mustekalaa sekä paikallista olutta. Maksoi 15 euroa/henk.
Kyydissä oli suomalainen Tapio ja matkalla hänen kämpilleen käytiin vielä Mangoro metsässä veneellä. Hämmästyttävää miten vähän täällä on eläimiä. Lintuja näkyy mutta ei mitään muita.
Täällä sijaitsee myös saaren kuuluisin mähtävyys. Pico de São Tomé on kilpitulivuori. Korkeutta tällä suunnilleen kartionmuotoisella vuorella on 2 024 metriä, ja se on São Tomé ja Príncipen korkein kohta. Huipulle pääsee kiipeämällä mutta matkalla on valtavasti käärmeitä.
Mutta lopuksi ei vaan voi olla ihailematta näitä upeita hiekkarantoja. Aurinko ei juurikaan näyttäytynyt mun reissun aikana. Nämä rannat ovat täysin turistivapaita. Ehkä vielä joskus tänne lomalle?
Viimeisimmät kommentit