Täällä ollaan Filippiineillä, kaupungissa nimeltä Tacloban, ja huomenna olisi kauden 2016 päätapahtuma. Mun ensimmäinen ultramaraton. Tacloban on muuten sama kaupunki joka tuhoutui jokseenkin täysin 8.11.2013 Yolanda myrkyssä. Surullista, sillä kaupunki on osittain edelleen rakentamatta myrskyn jäljiltä.
Huomenna on edessä ensimmäinen tällainen "lämpimän maan" ultra juoksu. Matkaa tosin vain 50km. Hieman haastetta tähän kisaan tuo se että mun kaikki varusteet ja henkilökohtaiset tavarat on vielä Istanbulin tullissa. Lämmintä tällä on päivisin +30 astetta ja aivan huima kosteus.
Jos maaliin asti pääsen voi sijoitus olla aika hyvä, sillä olen ainut eurooppalainen. Tämä päivä on mennyt varusteiden hankkimisessa. Sen verran olen jo oppinut että lenkkarit on aina jalassa, myös menomatkalla. Meinaan lenkkarit on ne vaikeimmat ostaa kohdemaasta. T-paidan sain juoksujärjestäjiltä ja juomapullon joltain kanssakilpailijalta mutta sopivaa kevyttä lippistä en löytänyt mistää. Jotkut sortsit löytyi second hand myymälästä. Näillä sitten matkaan.
Lähtö on viideltä aamulla. Aivan turhaan tulin kokoontumispaikalle jo kello 03:00. Tyhmää käkäily
Paukku, lähtö ja yön ensimmäiset tunnit olivat helppoja juosta kunhan muisti seurata muita otsalamppuja. Liikennettä ei ollut ollenkaan. Juostiin meinaan autotien reunassa. Ensimmäinen muistikuva alkaa kello 08:00 maissa kun aurinko polttaa niskaan jo tosi kuumasti. Hiki alkaa tässä vaiheessa jo virtaamaan ja vettä alkaa kulumaan. Olin saanut kuulla infotilaisuudessa että muista ottaa rahaa mukaan jos tarvit ostaa jotain matkan varrelta. Ihmetteilin että miksi kunnen huomasin että mun kanssajuoksijat istuivat siinä 09:00 katukuppilassa syömässä "kuppilaruokaa". He söivät ihan normi soppa-annoksen ja sitten jatkoivat matkaa. Itse en voi syödä juoksun aikana.
Tämä maraton juostaan Taclobanista-Baseyhin. Matkaa se 50km. Matkalla on San Juanico silta, joka julmetun pitkä, 2,2 km pitkä. Silta on osa Pan-Philippine Highwaytä. Tämä on Filippiinien pisin silta.
Vaimoni Anita pääsi mukaan seuraamaan juoksureittiä jonkun huoltoauton kyydissä ja aina jossain matkan varrella sain Suomi poika kannustuksia.
Jokseenkin 12km ennen maalia alkoi sitten sataa, tai kaataa vettä. Täällä kun juoksee niin se virkistää kun ulkona on tajuton helle mutta ei märissä vaatteissä ole kivaa juosta. Jokusen kilometrin ennen maalia ohitin hameessa ja koko matkan paljain jaloin juoseen kilpailijan. Maalissa sitten tajusin että sehän on "herra" LadyBoy kun se halus mun kanssa samaan kuvaan.
Filippiinien juoksu oli meille lomamatkamme alku. Tästä jatkoimme vaimoni kanssa sitten saarihyppelyjen kautta eri lomakohteisiin.
Lähtötunnelmissa aamulla kello 03:00 maissa. On aivan sysipimeää ja ilman lammpua täällä ei tee yhtään mitään. Koen olevani aivan pihalla kun en ymmärrä yhtään mitä täällä kuulutetaan, seuraan muita. Kerrottiin että aamu klo 05:00 on lähtö.
Viimeisimmät kommentit