Nouakchott Marathon
Nouakchott taitaa olla maailman ehkä erikoisin pääkaupunki, sillä 1960 kun Länsi-Afrikan rajoja piirrettiin ja Mauretania hahmottui niin molemmat sen alueen silloiset hallintokaupungit jäi Senegalin puolelle. Niinpä Mauritaniaan rakennettiin täysin uusi pääkaupunki. Pääkaupunki sijaitsee 5km sisämaassa ja loputtomat upeat hiekkarannat ovat täällä pääosin autioina. Ai niin, eikä täällä ole edes sellaista hienoa rantabulevardia ravintoloineen mutta hiekkaa täällä on joka paikassa. Vaikka rannat on mitä upeimmat niin EI KUKAAN oleskele rannalla ja minähän tulin tänne rantalomalle.
Meillä Suomessa lumi kinostuu talojen seinustoille ja kadunvarsille niin täällä on samanlailla hiekkakinoksia. Jalkakäytäviä on vain kaikkein suurimmilla pääkaduilla mutta muutoin täällä on vain hiekkateitä. Kun Nouakchott rakennettiin, se suunniteltiin hallintokeskukseksi nomadikansalle, joka elää autiomaata kierrellen. Kaupungin asukasmääräksi kaavailtiin 15 000. Nyt täällä asuu yli miljoona ihmistä. Köyhää täällä on. Täällä ei ole pilvenpiirtäjiä (tai on 1kpl – kaivosyhtiön päämaja), joskin Sheraton on yliluksusta tähän maahan mutta aloitetaan alusta.
Maratonmatkailua
Tämä on kolmas ja viimeinen maa tästä helmikuisesta North Africa Maraton turneesta. Oli vaan mennä pieleen koko reissu kun Algerian Air oli perunnut lennon jo viikkoa aikaisemmin mutta Booking unohti kertoa minulle siitä niin sain jäädä jumiin Tunisiin 2 päiväksi.
Kun sitten vihdoin pääsin lennolle Tunisiasta, kaksi päivää myöhässä, niin oli jo iltauutisten aika. Koneessa tarjottiin ruokaa ja sitten yritin nukkua. Takanani istui mies, joka rukoili varmaan sen 4 tuntia, ei mumisemalla tai puhumalla vaan rukoili hiljaa laulaen. Vähän samaan malliin kun Imaamit kailottaa torneistaan. Nuku sitten siinä.
Lento maksoi vain €120,00 ja oli 4:30 tunnin mittainen. Perillä olin 01:00 maissa ja sitten tinkimään taksia. Onneksi sain eräältä Tunisialaiselta lääkäriltä apuja ja säästin €15,00. Taksimatkaa oli 56km verran ja suoraan Shraton hotellille. Saavuin Sheratoniin 03:05 eli 25minuuttia ennen lähtöä. Pikaisesti vessaan vaihtamaan vaatteet ja kamat säilytykseen. Tämä maraton juostaan sitten ilman mitään tankkausta tai edes aamupalaa. Onneksi meidän Venezuela juoksija oli käynyt mulle kaupassa, joten mulla oli 2 banaania, kokis ja 1,5litraa vettä. Ai, miksi näin aikaisin? Noh, kun täällä on päivällä +38C lämmintä riittänee vastaukseksi.
Turvallisuus syistä emme voineet mennä juoksemaan mihinkään julkiseen paikkaa niin Race Director valisi reitiksi 45 kertaa Sheratonia ympäri. Tällä kertaa en päässyt podmiumille. Tämä oli minulle erittäin raskas ja vaikea juoksu. Odotin jo ehkä liikaakin lomailua täällä Nouakchotissa. Aina ei vaan juoksut onnistu ja tällä kertaa kävi niin. Jalat oli kuin betonia heti lähdössä eikä Buranakaan ollut auttaa. Oli nälkä ja väsytti ja mietin että mitä Helv… mä täällä teen juoksentelemassa ympyrää Sheratonin pihalla.
MAJAPAIKKA – Auberge Triskell (Booking)
Maraton juostiin niin aikaisin ja maaliin pääsin kukonlaulun aikaan että kerkesin vielä aamiaiselle tänne majapaikkaan. Voitte arvata että ruoka maistui. En ollut juurikaan syönyt vuorokauteen. Mulla oli itse asiassa toinen majapaikka varattuna mutta ennenkuin edes kerkesin sinne niin hotellilta ehdottivat että perun sen, eli perun itse ja menetän rahani (non re-fundable). En suostunut niin seuraavaksi ”hotelli” olikin kiinni. Tein valituksen Bookinkiin ja hotelli avattiin. Huomasin että tämän hotellin samat kuvat oli useammalla varaussivulla niin päätin jättää menemättä sinne. Menetin viikon oleskelun rahat siis €32,00.
Vaitsin sitten erään ranskalaisen kaverin ylläpitämän majapaikan, joka tuntui tosi viihyisältä. Majoituin nomaaditelttaan muutamaksi yöksi mutta myöhemmin sain upgradin omaan majaan. Majapaikka oli myös yksi kaupungin parhaimmista ravintoloista (muutamat kuvat alla) ja omistaja kertoikin olleensa paikallisessa TVssä ainakin 10 kertaa ravintolansa kanssa. Mutta tämä aurinko. Nyt on helmikuu ja Suomessa on tosi kylmää ja täällä ihanan kuumaa. Hiekalla ei voi kävellä päivällä ilman kenkiä ja vettä kuluu kivasti monta pulloa päivässä. Huomaa vettä, ei olutta. Tämä on radikaalimuslimimaa ja täällä ei saa mistään olutta tai alkoholia. Lentokentälläkin jos toit viinia tuliaisina tai whiskyä niin kaikki takavarikoitiin.
Pidän enemmän näistä vaatimattomista majapaikoista kuin Sheratoneista. Täällä ihmiset ovat vapaampia ja tulee paljon helpommin juttuun ihmisten kanssa. Tämä majapaikka maksoi sellaiset €16,00/yö aamiaisella. Alla pari kuvaa majapaikasta.
OSTOKSILLE VAIKKA EI TARVI YHTÄÄN MITÄÄN – Marché Capitale – Kaupungin keskusta
Uskaltauduin kuitenkin ulos pienen lepohetken jälkeen ja oli aika ottaa vastaa paikallisen maan meininkiä. Aloitetaan vaikka tällä kadunpätkällä hotellista. Tältä näyttää jokseenkin kaikki pääkadun poikkikadut. Hiekkaa, roskia, kuoppia jne.
Pääkatu on meille tutumman näköinen. On opastekylttejä, liikennevaloja ja jopa suojateitä. Ja jokaisessa risteyksessä on perhe tai kaksi kerjäämässä. Ollaan 6km keskustasta. Ruokakauppoja on kävelymatkan päässä ja niiden tarjoama on ihan OK. Lihaa, hedelmiä, juomia, naposteltavaa ja jopa jäätelöä.
Mutta sitten kohti keskustaa, paikkaan jossa on kaikkea mahdollista auringon alla. Täällä on sellaisia jaettuja takseja. Ajavat monesti ikkuna auki ja sun pitää huuttaa määränpää mihin menet ja jos taksi on menossa edes samaan suuntaan niin pysähtyvät ja pääset kyytiin muiden kanssa. Ensimmäinen kyyti meni niin että huusin ”Carrefour BNC” (tarkoitti keskustaa) ja pääsin kyytiin. Taksi ei kuitenkaan mennyt sinne päinkään ja kuski sanoi että nyt pois kyydistä ja otat toisen taksin tuonne suuntaan. Hienoa, ei maksanut mitään. Sitten sama uudelleen ja pääsin keskustaan. Suurin osa taksikuskeista on nomaadeja ja pukeutuneina näihin kaapuihin ja turbaaneihin. Täällä puhutaan ranskaa, tai sitten vaan ranskaa. Englannilla tai suomella pärjäää yhtä hyvin. Kukaan ei ymmärrä kumpaakaan kieltä.
Ensimmäinen minutti meni totutellessa että mihinkä ihmeen paikkaan olen tullut. Vaikka täällä on todella kuumaa ja minä olen t-paita päällä niin joillain paikallisella on toppatakki ja pipo päällä. En tiedä onko täällä liikennesääntöjä. Liikennevalot on mutta ne ei näytä koskevan kaikkia, joten saa varoa kun ylittää kadun. Nin ja täällä autoja tulee samalla kaistalla molempiin suuntaan jos ei mahdu ajaa omalla kaistalla. Kaikki autot on varmaan diesel autoja. Täällä haistaa dieselin katkun. Myös kaikenlainen älämölö täyttää tunnelman.
Tällä säästäisi paljon rahaa kun rouva ei varmaankaan kovin usein kävisi täällä keskustassa shoppailemssa. Oli tämä kyllä aika hurja paikka vaikka samanlaisia olen nähnyt mm. Sao Tome saarella. Köyhyys näkyy mutta ei se näytä haittaavan. Kojuja on loputtomiin ja saattaa olla kokonainen katu, jossa myydään samaa rättiä ja lumppua. Mietin että noilla saa vähintään 100.000 ihmistä puettua.
Tämä keskusta on aika sokkeloinen ja ihan pienemmille kujille en viitsinyt lähteäkään. Ihmisiä on paljon liikkeellä ja monenlaista tavaraa on kaupan. Tinkiminen kuuluu asiaan, ja kojujen välistä voi löytää niin mausteita, vaatteita kuin paikallista käsityötäkin. Tämä keskusta on täydellinen paikka mihin eksyä. Innostuin myös kokeilemaan kamerani toiminteita. Kuvia kaupingin sykkeestä.
Liikenne on aika kaoottista ja harvassa risteyksessä on liikennevalot. Autokanta koostuu pääosin Mersuista, mikä saattaa kuulostaa hienolta, mutta täkäläiset Mersut ovat niitä, jotka ensin vietiin Euroopasta loppuunajettuina Marokkoon ja jotka eivät lopulta kelvanneet enää marokkolaisillekaan. Mauritaniassa ei haittaa, jos sivupeilit puuttu, lokasuojat ovat jääneet matkan varrelle tai ajovalot kadonneet kokonaan. Väliä on vain sillä, että auto kulkee eteenpäin.
Kamelimarkkinat
Meillä Tuusulassa on Sulan aluella automarkkinat niin täällä on Afrikan surimmat kamelimarkkinat. Kulkupeliä löytyy jos minkä moista. On aasia, lampaita, nautaa, pikku kamelia ja isompaa. Paikka muistuttaa hyvin siitä että ollaan Saharan kynnyksellä. Täällä dromedaarit vaihtavat omistajaa perinteiseen tyyliin. Tunnelma on hektinen, ilma pölyinen mutta tuntuu ihan turvalliselta. Jotenkin kuitenkin tunnen oloni ”ulkopuoliseksi”.
Ja tietenkin ostettu hyvä kameli tarvii saada kotiin myös. Tuo kameli huuto oli aikamoista kuuneltavaa.
Lihatori Marché de la Viande ja Marché de Femmes
Keskustan lähellä oli lihatori. Täällä on tarjolla herkkuja. On nautaa, lammasta, vuohta ja kanaa, ja kaikki liha seisoo noin 30–40 C helteessä odottamassa ostajia. Yllättävää miten vähän kärpäsiä täällä on vaikka haju on aikamoinen. Mätänevän lihan löyhkä tuntuu neään. Täältä en ottanut kuvia mutta lähellä oli myös ”Eronneiden naisten tori”. Se on saanut nimensä naisista, jotka ovat ottaneet taloudellisen vastuun itsestään ja perheestään. Torilta saa paikallisia kankaita, perinteisiä moulahfa-asuja ja koruja.
Port de Pêche
Yksi pakollinen käytikohta oli retki rannikolle, kalasatamamaan. Kalasataman rannalla saapuu päivän päätteeksi satoja värikkäitä puuveneitä. On mukavaa seurata kun saalista puretaan veneistä. Täällä aistii sen että turisti ei ole tänne tervetullut. Otettiin kuvat ja lähdettiin pois.
Kohti kotia
Lentoni lähtee Nouakchotista 23:00 maissa yöllä. Koneessa tarjoillaa ruokaa mutta tähän aikaan ei dinner oikein maistu. Otan kaiken mahdollisen mukaani, jotta voin syöda ne Tunis, jonne saavutaan 4,5 lennon jälkeen. Tunisissa mulla on 3h aikaa odottaa konetta Pariisiin. Tällä lennolla saadaan ammupalaa. Koetan nukkua ja saavutaankin Pariisiin aika nopeasti. Mutta sitten Charles de Gaullen lentokenttä. Aivan järkyttävä kokemus. Minun piti vaihtaa terminaalia ja en tiedä jouduin 5 turvatarkastuksen läpi kulkemaan ja järkyttävän pitkät matka ajallisesti paikasta toiseen. Vaikka mulla on 5h aikaa Pariisissa myöhästyin Köpenhaminan konessta. Lähdin laungesta tuntia ennen boarding aikaa mutta ei riittänyt niinpä jäin jumiin Pariisiin.
Oli etsittävä korvaava lento Helsinkiin. Finnairin sivuilta löysin lennon Pariisi – Helsinki hintaan €240,00 mutta lento oli loppuunmyyty enkä saanut siihen lippuja. Mietin pääsenkö jotenkin Tukholman kautta ja huomasin että Finnair tarjoaa lentoa Pariisi – Helsinki – Tukholma €60,00 kun tuo suora lento ???? Minun oli pakko tarkistaa oliko lennon numero todellakin sama ja olihan se, joten varaan sitten lennon Tukholmaan mutta jään Helsingissä pois lennolta.
Näin helmikuinen North Africa turnee matka on loppunut ja seuraava maa lienee sitten Islanti.
Viimeisimmät kommentit