Nämä sanat muistan sanoneeni itselleni kun tulin maaliin tämän etepin jälkeen. Juoksu kulki aivan super hienosti eilen levätyn päivän jälkeen. Päivä oli sopivan lämmin ja jotenkin fiilis oli kohollaan. Tänään juostiin täysmittainen maraton ja huomenna ollaan maalissa.
Etappi 5 juostaan Bartoloventosta Mendietaan, matkaa 42,2km. Näillä etepeilla on aika pitkät tappoajat ja tälläkin reitillä jopa 12 tuntia. Etapilla on kolme CPtä (check point) ja jokaisella on omat tappoajat. Jos et niihin kerkeä on peli pelattu ja hylky tulee heti.
Mutta takaisin aamuun. Hitto että palelsi yöllä. Koska en ole syönyt kunnolla energiatasot ovat nollissa ja tämän siitä saa kun ei syö, paleltaa. Yö oli kylmä, en saanut kunnolla nukuttua. Kaikki vaatteet oli päällä mutta kylmä oli. Lonkkani on kipeä, eikä löytynyt yhtään asentoa jossa olisi ollut hyvä olla. Tämä hiekka ei olekaan ollenkaan niin pehmeätä kuin miltä se eilen tuntui. Tunnen itseni niin väsyneeksi aamulla.
Kuulun telttaryhmään ”5” ja näen illalla että tappoaikaan mennessä kaikki meidän tiimistä eivät ole pystyttäneet telttaansa joten taas kaksi meidän ”tiimistä” on keskeyttänyt.
Myöhästyin yhteislähdöstä mutta se ei niin haittaa. Aamu alkaa 3km nousulla jyrkyydellä 10%. Heti aamusta tuntuu hyvältä. Vauhti on yllättävän kovaa, eli 7km/tunnissa näissä olosuhteissa. Ensimmäisen 10km kohdalla otan ensimmäisen enegianapin ja koen saavani virtaa. Huomaan kisakumppanini ”Pappa Huulion”, italialaisen, jonka kanssa ollaan aiemmissa etapeissa juostu rintarinnan. Nyt tulee fiilis voittaa Pappa Huulio (PH). Koko teapilla ei ole yhtään juttukaveria ja touhu on vakavaa. 20km kohdalla otan toisen ja viimeisen energianapin ja olen jo ohittanut PHn.
Jalkapohjiin satuu eiliset paikkaamiset. Huomaan etten ole syönyt tai tankannut juuri mitään yli puolikkaan juoksun aikana. Olen tankannut energiaa vain kourallisella pähkinöitä ja kookosrouhetta.
Ollaan juostu 35,8km Pacific Ocean aivan upeata rantaviivaa pitkin ja ja maali näkyy viimeisten korkeiden dyynien päästä mutta matkaa maaliin on vielä vajaa 7km. PH saa mut kiinni ja alkaa aivan turha väsyneiden ukkojen taisto kohti maalia. Tämänkisan häviän. Makarooni on vahvempi.
Maaliin saavuttiin aika karuihin olosuhteisiin.
Ei täällä ole sitten mitään muuta kun aivan kamala tuuli. Telttojen pystyttäminen on sanotaanko haasteelista ja joudutaan auttamaan toinen toisiamme niiden pystytyksessä. Olen aivan jääsä ja paleltaa pirusti. Puen päälle tuulisuojan ja pääsen tällä The Telegrapin lehteen. Kuvasta näette kuinka paljon siellä tulee.
Mutta sitten… ette arvaa miten super ja iso juttu on saada pullolline kylmää kokista. Jos kokis voi maistua hyvältä niin tässä kohtaa kokis oli paikallaan.
ja alla pari kuvaa olosuhteista
Viimeisimmät kommentit