Aavikko maraton on ohi ja nyt on lepopäivän aika. Majailen nyt Cuscossa. Cusco on Andeilla Kaakkois-Perussa sijaitseva kaupunki. Cusco sijaitsee 3400 metrin korkeudessa rehevässä laaksossa, johon virtaa useita jokia ja puroja ympäröiviltä Andeilta.Kaupunki sijaitsee noin 3 400 metrin korkeudessa ja se tunnetaan inkojen pääkaupunkina. Syy miksi olen Cuscossa on Machu Picchu.
Olen jokunen päivä sitten tullut maaliin Marathon des Sables aavikkomaratonilta ja nyt olisi tarkoitus hieman ”levätä ja palautua”.
Otin yöbussin Limasta Cuscoon ja aamulla oltiin perillä. Hyppäsin ulos bussista, aurinko paistoi, reppu selkään ja sitten iski outo fiilis … happea piti saada. Oltiin 3.4 km korkeudessa ja ilma oli ohutta. Lähdin reppuselässä kävelemään hitaasti ylämäkeä kohti hostellia mutta kyllä puuskutti. Todella todella raskasta oli kävellä. Vietin aikaa täällä Cuscossa hieman vajaa 2 viikkoa. Olin jo aavikkomaratonilla sairastunut johonkin vatsatautiin mitä ilmeisesti heikon hygienian vuoksi. Olosuhteet kuusi päivää aavikolla olivat sen verran poikkeavat. Ensimmäiset päivät täällä Cuscossa podin vielä vatsatautiani. Olin jo kokeillut useamman apteei poppalääkkeitä mutta ei tahtonut vatsatauti hellittää. Meidän hostellin ilmoitustaululla oli mainos Rainbow mountainille, paikka josta en ollut ikinä kuullutkaan. Tämä on ihan uusi nähtävyys, koska vielä 2013 tämä vuori oli lumen ja jään peitossa. Ilmaston lämpeneminen toi esiin tämän kohteen. Rainbow mountain tai Vinicunca kohoaa 6 834 metrin korkeuteen.
Reissun kuvat oli kesältä mutta nyt oli suomalaista syksyä mutta olihan tämä kannattava kohde tutustua. Onhan tämä aikamoinen Instagram-unelma.
Cuscosta oli 4 tunnin bussimatka Pitumarcaan ja saavuttiin vuoren juurelle ja ylös (minne turisti pääsee) on matkaa 4 tuntia. Ilma on todella ohutta ja parkkipaikalla jo puuskuttaa. Sää on kylmä ja sumuinen. Mitään hienoja kuvia emme tule saamaan. Hostellissa vinkattiin että kiipeäminen on helpompaa kun pureskelet kokalehtiä. Ja niitähän oli tarjolla joka aamu meidän aamupalapöydässä. Tietenkin otin pari kouraa mukaani ja pureskelin niitä mutta ihan sama olisinko syönyt koivunlehtiä.
Yli viiden kilometrin korkeuteen nouseva Vinicunca tunnetaan nimellä sateenkaarivuori – suora käännös taitaa olla ”seitsemän värin vuori”. En olisi kuuna päivänä uskonut että tänne 5.280m korkeuteen kiivetään ilman mitään varusteita. Turistit vaan ulos bussista ja hop hop ylös…
Sateenkaarivuori on kuuluisa paksuista mineraalikerrostumista syntyneestä värisestä raidoituksesta, jossa vaihtelevat muun muassa viininpunainen, sinapin keltainen ja vihreä. Nämä yhdistettynä kirkkaan siniseen, valkoisilla pilvenhattaroilla täplitettyyn taivaaseen tekevät alueesta valokuvaajan paratiisin.
Loppumatka pitää taittaa jalan. Sanon itselleni että onneksi on ”lepopäivä” niin ei tarvi juosta, saa kävellä mutta huh … vuoren juurella olevasta pikkukylästä on toiset neljä tuntia huipulla. Matkaa ei ole kuin 10 kilometriä.
Ylhäällä huipulla oli pieni kahvila, jossa tarjoiltiin Coca teetä. Pitihän sitä maistaa mutta eipä se kummosempaa ollut. Kotimainen plörö olisi maistunut paremmalta.
Viimeisimmät kommentit