”lepopäivä”ja pikku kiipeily Machu Picchulle

Aavikkomaratonin jälkeen lähdin Cuscoon, josta tein muutamia reissuja. Syy miksi valitsin aikanaan tänän Perun Marathon Des Sables maaksi, johtui juuri siitä että tuskimpa olisin muuten tullut matkustaneeksi Peruun. Ja kun täällä nyt ollaan niin Machu Picchu on pakollinen kohde. Machu Pikchu on muinainen inkakaupunki Andien harjanteella. Kaupunki sijaitsee 2 430 metrin korkeudessa. Inkavaltakunnan pääkaupunki on Cusco. Kaupungissa oli noin 200 rakennusta, kuten temppeleitä, hallitsijanpalatsi, asuintaloja ja varastoja. Vuorenrinteille oli rakennettu viljelypengermiä. Kaupungissa asui nykyään noin 750 asukasta.

Inkat aloittivat Machu Picchun rakentamisen noin vuonna 1420. Incat hylkäsivät kaupungin 1530-luvulla hävittyään espanjalaisvalloittajille.

Tulin tänne lähikylään bussilla ja ajattelin palata takaisin osittain junalla. Bussimatka oli hieman kuppainen sillä olihan tie jonkun TV ohjalman mukaan maailman vaarallisin tie.

Majoituin jossain majatalossa ja aamulla oli todella aikanen nousu että päästäisiin Matsuun ennen turisteja. Ajattelin että kävely tekisi hyvää niin ilmoittauduin kävelemään osa Inca Trail reitistä, sillä näin säästin varmaan joku €4,00. Näin jälkikäteen ajateltuna ei ollut mikään fiksu päätös, sillä tuo Inca Trail on aika raadollinen polku. Machu Picchuun on vaikea päästä, joten sitä oli myös helppo puolustaa. Lännessä kiemurteli kapea polku, joka kulki kuusi metriä syvän rotkon yli puunrungoista tehdyn sillan kautta ja idässä kaupunkiin johtava polku kulki Urumbabajoen yli vedetyn riippusillan kautta.

Matkalla kohti päämäärää

Kuljin joenuomaa pitkin ja joessa oli kiva käydä välillä uimassa. Vesi oli kylmää mutta virkistävää. Jokea myötäili myös junarata, jota pitkin minun oli tarkoitus tulla takaisin.

Kävelymatka oli aika pitkä ja hidas mutta ennen kaikkea hiostava. Onneksi löysin paikalisen Asemaravintolan ja tietenkin paikallinen olut oli paras juoma.

Tämä polku on järkyttävän raskas nousta mutta vielä vaikeampaa on tulla tätä alaspäin. Kesti tuntejä nousta kohti Machu Picchu. Matkalla oli huilatta ja siellä jossain tapasin paikallisen oppaan, joka tepasteli tätä polkua työkseen ylös ja alas.

Hänen kanssa me sitten otettiin pikku rituaalit ja popsittiin taas koka lehtiä. Niitä kasvoi villinä siellä tai mistä minä lopuksi tiedän mitä lehtiä söinkään 🙂

Matsu rakennettiin aikanaan auringon kultin harjoittamiseen. Kaupungin piti olla valloittamaton. Tuon espanjalaisten kanssa käydyn taistelun jälkeen inkat hylkäsivät kaupungin ja hylkäämisen jälkeen kaupunki unohtui vuosisadoiksi kerrottiin. Macchu Picchussa löydettiin uudelleen vasta 1911.