Ai missä on Guernsey ?

Guernsey on Ranskan Normandian rannikolla sijaitseva brittiläiseen imperiumiin kuuluva kruununalusmaa, joka ei ole osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Saarella asuu n. 19.000 asukasta.

Perjantaina töiden jälkeen päästiin matkaan ja tänne pikku saarelle lennettiin Lontoo Stansted kautta. Parin tunnin odotus ja vaihto Aurigny propellikoneeseen.

Hieman oli pompukas lento mutta hienon näköistä oli saarellla. Jylhiä kallioita ja paljon vihreätä. Täällä piti säätiedotuksen mukaan olla pilvistä, sateista ja tuulista että tukka lähtee (11m/s) mutta ei täällä paikan päällä siltä näytä. Laskeuduttiin aika hurjalla nopeudella ja kosketus oli aikamoinen. Olin varma että laskutelineet pettää. Tänne tultiin valmentaja Anitan kanssa, jotta saisin juostua taas yhden uuden maan. Guernsey on nyt maa numero 48. Viime vuonnahan juoksin jokseenkin samoihin aikoihin Jersey maratonin. Saari, joka on tässä vieressä.

Bussilla sitten kämpille. Matka olisi maksanut £1,50 mutta mun Visa ei toiminut niin päästiin pummilla. Bussi oli sellainen 1/3 meidän bussien koosta mutta tiet täällä on hurjan kapeat. Ei mahdu bussi ja auto ohittaa ellei bussi siirry jalkakäytävälle.

Tämän paikan pääkaupunki on St Peters Port ja aika pieni kylä se on vaikkakin pubeja on riittävästi. Täällä maassa on oma raha. Se kalpaa vain tällä saarella ja on arvoltaan yhtä kuin UKn punta. Kun maksat UK punnalla saat aina vaihtorahana paikallista rahaa. Täytyy siis pitää vaihtorahat eri taskussa ja muistaa tuhlata ne ennen lähtöä. Tämän maan rah kun ei kelpaa missään muualla kuin tällä saarella. Rahaan on hauskasti kirjoitettu ”lupaan maksaa kantajalle pyydettäessä yhden punnan”.

Lauantai aamuna herätään aikaisin. Kello on täällä 05:30 ja ei vaan nukuta enää. Suomen kello on 07:30, joten päätettiin lähteä Anitan kanssa sun rise kävelylle ennen aamupalaa.

Lauantaina on vielä vapaata ja aamusta on haettava lähtönumero ja starttipaketti. Aina on jännää nähdä mitä starttipussi sisältää. Tällä kertaa taas t-paita, juomapullo (varmaa jo neljäskymmenes), proteiinipatukoita ja pillimehua. Onneksi saarella on myös Marks&Spencer niin saadaan matkakassaa vähän “tasapainoitettua”. En ole aiemmin ostanut pelkkiä sukkia 65 eurolla mutta nyt on tuliaisia lapsille ja itselle.

Rekisteröintiin hoitui aika halpolla. Juoksijoita tässä kilpailussa on kuitenkin aika paljon, koska täällä myös 1/2 maraton, 10km ja joukkuemaraton. Saa siis varautua siihen että kirittäjiä ja ohittajia riittää koko matkan. Meitä on täällä kolme Suomesta. Minä, Peter Friis ja Mauri Volamo.

Lauantaina oli vielä vapaata niinpä hypättiin paikalliseen bussiin ja lähdettiin kiertämään saarta rannikkoa pitkin. Yllätyin miten paljon täällä on asutusta ja aika tiheesti on saarta rakennettu. Täällähän on sellainen erikoisuus että tällä saarella ei ole arvonlisäveroa. Saaren rannikko on kivikkoista mutta on täällä hienoja matalia uimarantojakin. Yllätyin kun huomasin että täälläkin harrastetaan surffausta (lainelautailua). Rannikko on täynnä pieniä kyliä ja niissä aina pieni kahvila tai ravintola. Rannikon kahviloissa on runsaasti meren antimia tarjolla aika sopuhintaan.

Mutta niin se aika menee ja juoksupäivä edessä. Lähtöalueella on rento tunnelma. Meillä suomalaisilla on kaikilla Suomi paidat päällä ja meitä hastatelaan kolmeen radioon ja/tai TV kanavaan. Jälkikäteen en kyllä löytynyt yhtäkään näistä haastatteluista. Sää on aurinkoinen ja n. 10C lämmintä. Ensimmäiset kilometrit on aika jyrkkää nousua ja on aivan turhaa juosta sitä, koska reipas kävelyvauhti on yhtä nopeata kun muiden juoksu. Peterin kanssa kävellään mutta meidän Mauri, 79v., ampaisi kärkeen. Mauri on kova (Häijy) äijä. Juossut +800 maratonia 84 eri maassa. Tuon ylämäen jälkee loppureitti onkin aika tasaista. Itselläni on vaikeuksia vatsan ja lonkan kanssa. Vatsan toiminta tasaantuu bensa-asemakäynnin jälkeen mutta lonkan nivelpussin tulehdus ei tainut sittenkään tykätä tästä aamulenkistä. Maisema on rentoa maalaismaisemaa. Aurinko lämmittää mutta Mauria ei näy missään. Niin kiirettä ei kuitenkaan ole etteikö vähän muistokuvia kerkeis ottaa matkan varrelta.

Huolto pelasi hyvin. Tarjolla oli vettä, maksia, suklaata (aurinkoisissa paikoissa voisi sanoa että tarjolla oli Nutellaa).

Hieman ennen puolta väliä näen kaukana Suomi paidan ja koetan päästä puolikkaan kohdalla samaan kuvaan Maurin kanssa. Arvaan että Anita on siinä kuvaamassa.

… vaan ei onnistu. Tämän lähemmäksi en päässyt ja kun jäin hetkeksi puolikkaan huoltopaikalla Mauri otti taas kaulaa ja meni menojaan.

Maaliin pääsimme Maurin kanssa kuitenkin yhtäaikaa ja Mauri teki oman vuoden ennätyksen tässä juoksussa. Mulle juoksu oli raskas. Maha reistaili alussa ja vessan etsiminen vei keskittymistä ja aikaa alussa. Koko juoksun ajan lonkka vaivasi eikä juoksusta meinannut tulla mitään.

Sitten pakollinen mitalikuva ja baariin oluelle. KUllä nämä brittioluet ovat sitten hyviä kun ne lasketaan typpeen eikä hiilihappoon niinkuin meillä. Vaahtokin pysyy oluesaa hyvän aikaa.

Sitten illalla oli Runners Dinner. Mukana Peter, Mauri, Anita ja Rale

Maanantai on jo paluupäivä mutta matkalla lentokentälle keretään käydä vielä katomassa yhtä saaren kuuluisimmista nähtävyyksistä. Tämän nähtävyyden nimi on ”The Little Chapel”. Se on yksi maailman pienimmistä kappeleista. Kappeli on sisustettu simpukoilla ja rikotuista astioista. Kappelia alettiin rakentamaan Veli Déodat toimesta vuonna 1904. Kappeli ensimmäinen versio oli vain 2,7m pitkä ja 1,3m leveä. Se sai kuitenkin niin paljon kritiikkiä, että Déodat purki sen yhdessä yössä ja aloitti uuden kappelin rakentamisen. Neljä kuukautta myöhemmin kappelin toinen versio valmistui, ja tämä sai paljon paremman vastaanoton Déodatin ikäisiltä. Tätä iloa ei kestänyt kuin 9 vuotta, koska piispa ei päässyt ovesta sisään vieraillessaan kappelissa vuonna 1923. Taas meni kappeli purkuun ja rakensi pienen luolan suuremmaksi.