Ensin vähän Tiranaa ja sitten maratonia. Tiedän Albaniasta sen että maa on ruti köyhä (verrattavissa Romaniaan), Durresissa on hienoja uimarantoja ja Tiranassa on paljon bunkkereita. Niin ja entinen kommunistinen Neuvostovaltio.
Lähdin perjantaina töiden jälkeen Varnasta kohti Tiranaa. Kone oli reilusti myöhässä ja 01:00 jälkeen vasta laskeuduttiin. Ensimmäinen yllätys oli miten moderni Tiranan lentokenttä oli. Kun sitten selvisin ’you need a taxi’ barrikaadista ja löysin bussipysäkit luulin selvinneeni. Vaan ei vielä. Jonotin kiltisti ”Tirana Centrum” bussiin mutta olin ensimmäinen, joka ei mahtunut. ’Take the next bus’. Sitten vaan viereiseen jonoon, wifi päälle ja bussi lähti. Ihmettelin kun kukaan ei kerännyt rahaa. Seurasin Google mapsia ja hieman aloin ihmettelemään miksi me näin kaukaa kierretään Tirana keskustaa. Alkaa hahmottumaan että bussi ei mennyt Tiranaan vaan Tirana ulkopuolella. Se oli jonkun eläkeläisseurueen tilausajobussi ja siinä sitä sitten oltiin jossain Albaniassa kello 02:00 yöllä kun mummot ja papat menivät hotelliinsa. Hotellista ei ollut mittään apuja ja reilun odotuksen jälkeen ohi ajoi taksi. Siinä sitten tinkailin Albaniaksi, ihan kun tietäisin missä olin tai minne olin menossa mutta suostui tulla hyönäytetyksi. Selvisin € 5,00, joten ei niin pahasti mieli kärsinyt. Nukkumaan pääsin vasta 03:30 mutta olipa show.
Mutta tämä on kaiken huppu. Miten voi toimistomaksu olla 10 kertaa kalliimpi kuin itse lentolippu? Olin ajoissa lentolippuostoksilla ja ostin erlliset lentoliput Varnasta Wienin kautta Tiranaan. Voitko arvata paljonko lentolippuni maksoi Vienna – Tirana WizzAir yhtiöllä? Kokonaiset €0,99 !!
On lauantai aamu ja hotellin aamupalan jälkeen lähden tutustumaan Tiranaan. Olin 100% varma ennen tuloani että Tirana on rutiköyhä ränsistynyt kaupunki mutta miten väärässä voikaan olla. Eilen yöllä oli sen varran pimeätä että ei nähnyt mitään mutta päivällä WAU ja sata kertaa WAU !!
Jos nyt jotain turistihömppää mainitsee Tiranasta niin mainittakoon Tiranan pyramidi, Bunk’Art2 ja Skanderbeg Square. Tiranan keskellä on valtava kolmiorakenne. Se tunnetaan Tiranan pyramidina, ja se rakennettiin alun perin vuonna 1988 diktaattori Enver Hoxhan kunniaksi. Rakennus oli aikanaan todella ruma ja sen sanotaan olevan kallein Albaniassa rakennettu yksittäinen rakennelma. Nykyään rakennus on moderni konferenssikeskus ja huipulle pääsee monia rappusia pitkin. Kuva ennen ja nyt.
Bunk’Art2 on vain paikka nämä bunkkerit liittyy vahvasti Albanian historiaan. Bunk’Art2 oli ydinbunkkeri, joka on nyt museo. Missä tahansa Albaniassa liikutkin, näet bunkkereita – vuoren laidalla, keskellä leikkikenttää, rannalla, kaikkialla, siis kaikkialla. BunkArt gallerian seinällä luki että niitä 175.000 kpl eli keskimäärin 14,7 bunkkeria jokaista neliökilometriä kohden. Suurin osa niistä on nykyään hylättyjä, vaikka osa niistä on käytetty uudelleen eri tarkoituksiin, kuten asumiseen, kahvilat, varastot ja turvakodit eläimille tai kodittomille.
Sitten Skanderbeg Square, keskusaukio. On varmaan suurin keskusaukio, jonka olen nähnyt! Se sijaitsee tietenkin keskustassa ja on järjettömän 40.000 neliömetrin kokoinen. Turistiparatiisi, koska kaikki tärkeimmät kohteet, kuten museot, kulttuuripalatsin, Et’hemin moskeijan ja kellotornin. Keskusta on hyvin vihreä ja näin lokakuun lopussa täällä on varjossa vielä +24C. Keskusta on täynnä kahviloita, ravintoloit, kauppoja ja pikkukojukujia. Keskusta on hyvin vihraää ja siellä täällä soitta katubändit musiikkia. Tämä on yllättävän moderni kaupunki. Paljon uusia moderneja taloja on rakennettu ja monta rakenteilla. Hauska yksityiskohta liikennevaloista niin meillä kun on kävelelä ukko niin täällä maan vaakuna, kaksipäinen kotka vihreänä tai punaisena.
Tirana on sisämaassa ja rantalomakohteeseen Durresiin on reilu 1 tunnin ajomatka mutta sinne en kerennyt. Sen sijaan päätin lähteä CableCar ylös vuorille katsomaan näköaloja. Paikallisbussilla nr.11 keskustasta pääsi sopivasti perille ja matka maksoi kokonaiset €0,04/suunta. Bussilippuun nähden CableCar lippu oli kallis meno-paluu €14,00. Ei se vuoren huippu ole kuin 1700 korkealla mutta 24 minuttia sinne kesti suuntaansa nousta.
Pienoinen pettymys oli tuo reissu kun ei siellä mitään mulle ollut. Näköalaravintola tai pari, paintball, hevosratsastusta, family picknik, tai vaellusta ympäristössä. Hauskinta oli syöda koirakaverin kanssa viinirypäleitä. Hyvin ne suomea osasi, Istu … Tassu…
Iltaisn Tiranasta kyllä löytyy jokaiselle jotakin. Ravintoloita ja baareja loputtomiin. Viikonlopun reissun aikana näin kaksi kännistä. Olo oli hyvin turvallinen. Ruoka oli hyvää ja halpaa. JOs nyt Tiranasta jotain negatiivista haluaa mainita niin jätehuolto täällä ei pelaa. Täällä on paljon roskia kaduilla ja toinen on tupakointi. No smoking asiakkaat saavat ravintolasta ne huonoimmat paikat.
SE ON SITTEN MARATON JUOSTU 50 ERI MAASSA
Tavoite piti olla 30 maata, jotta voin liittyä Marathon Contry Clubiin mutta matkaiku avartaa ja onhan tämä ollut hieno reissu saada nähdä maailmaa eri näkökulmista. On tullut juostua maraton neljälle eri mantereella, 1 Afrikassa, 6 Aasiassa, 40 Euroopassa ja 1 Eteläisessä Amerikassa. Mutta taksin Tiranaan.
Koittaa maraton aamu. Olen tehnyt kaiken valmistelun oikein, sillä tavoittelen ajastani pois vielä 9 minuuttia. Meillä on kisa työkaverin kanssa ja olen tuon verran häviöllä. Olen käynyt hieronnassa, tankannut vähän, alla peri kevyttä lenkkiä ja starttilappua noudettaessa sain kokeilla jotain uutta ilmahieronta jalkapusseja. Kokemus oli kyllä positiivinen ja hyvin rentouttavaa oli. Voisin jopa tuollaista 15min palvelua ostaa jostain liikkeestä jos sellaista olisi saatavilla.
Tirana Maraton on kahden kierroksen maraton ja kierroksen ensimmäiset 5km juostaan katua A, sitten kadulle B sinne ja takas, sitten kadulle C jne. Viisi katua tälleen. Vasta 13km kohdalla päästään jonkun järven luo ja Tiranan eläintarhan ohi ja jatketaan valtavan kokoiseen Tirana Parkkiin.
Itse juoksu meni alusta asti ihan puihin. Jalkoihin otti kovasti ja piti pysähtyä venyttelemään, pohkeet ja penikat ihan jumissa. Oli kuitenkin hieno maraton näin kokonaisuutena vaikka voittoaikaa ei tullutkaan. Nostaisin Tirana maratonin reitti näkökulmasta TOP10. Järjestelyt eivät oleet niin pro tasoa ja tällä tarkoitan että tarjolla oli vain vettä ja yhdessä kohtaa Red Bullia. Mutta reitti oli varsin suoraa, vain muutama kunnon mäki. Vaikka kaupungin keskustassa juostiin niin reitti oli kivan puistomainen. Lämpöä Tiranassa oli puiden varjossa +24C ja tämä puistomaisuus tarjosi mukavasti varjoa. Jos kaipaat juoksua syksyyn niin ota Tirana harkintaan. Lennot Wienin kautta Tiranaa. Joissain kohti näyttää että olisin ainut juoksija radalla ja loppua kohden väljää oli. Suurin osa juoksijoista ottivat 10km tai puolimaratonin, joten toisella kierroksella on hyvin tilaa juosta.
Juoksun jälkeen aurinko oli sen verran korkealla ja oli lämmintä niin päätin mennä palautusjuomalle läheisen Tirana Park rantabaariin. Ihanan lämmintä näin lokakuun lopussa
Harmi että matka Tiranaan jäi näin lyhyeksi, silla kone Wienin kautta Tiranaa odottaa. Ensi viikolla sitten uudet kujeet Sveitsissä.
Viimeisimmät kommentit