Vasta nyt, noin 18 vuotta ensimmäisestä juoksustani, päätin osallistua Kreikan maratonille. Valitsin tämän Thessalonikissa olevan Alexander the Great Maratonin, koska se kuvastaa minusta eniten sitä aitoa antiikin Kreikkaa. Tuleva juoksu tulee olemaan tapahtuman 19 maraton.
Mikä on tarina maratonmatkan takana ja mistä tämä koko touhun on saanut alkunsa? Miksi maraton on 42,195 kilometriä pitkä?
Maratonin alkuperä juontaa juurensa antiikin Kreikkaan ja vuoteen 490 eKr, jossa legendaarinen kreikkalainen sotilas Pheidippides (kuriiri) juoksi Marathonista Ateenaan noin 40 kilometriä julistaakseen sotilaallisen voiton. Tämä sankarillinen juoksu inspiroi maratonjuoksua, joka esiteltiin ensimmäisen kerran nykyaikaisissa olympialaisissa vuonna 1896. Tarina kertoo myös että tämä soturi olisi viestin perille menon jälkeen romahtanut ja kuollut.
Onneksi näin ei ole itselle vielä ole käynyt vaikka paha paikka oli kyllä Dohan maratonilla, jossa kuumuus oli ottaa, eikun otti, voiton. Olin niin huonossa hapessa juoksun jälkeen että ihmiset tulivat kysymään onko kaikki hyvin. Makasin vain maassa nurmikolla enkä tahtonut päästä ylös.
Nyt on huhtikuun alku ja minulla on mahdollisuus työskennellä viikko Kreikan Thessalonikissa niin tämä maraton sopii hyvin aikatauluihin. Varasin majoituksen Thessalonikin ulkopuolelta Perea nimisestä kylästä. Kylä on pieni eikä täällä juuri muuta ole kuin tätä rantaa, turistikatu, ravintoloita ja kauppoja. Päiväsaikaan ei paljoakaan pääse nauttimaan ulkoilmasta, eikä niin väliä. Ulkona meinaan on todella kylmää (tänään +5C) pohjoisesta tulee raakaa kylmää ilmaa. Täällä on myös pilvistä joten mistään rantaomasta on turha haaveilla. Laskin kyllä sen varaan että olisi lämmintä ja voisin vähän harjoitella ennen maratonia mutta haaveeksi jäi.
Tänne on muuten aika hellpo lentää. RyanAir lentää suoraan Helsingistä Thessalonikiin eikä hintakaan €77,00/suunta ole kova hinta. Lentoasemalta otin bussin kaupunkiin ja lentoasemabussi maksaa €2,00/lippu. Matkalla jäin pois jossain pysäkillä ja lähdin hakemaan lähtönumeroani. RaceOffice oli aika hankala löytää. Itse Expo oli naurettavan pieni eikä edes kiinnostanut katsoa niitä muutamaa kojua. Pikku pussin mainoksia sain, T-paidam ja BIBin (lähtönumeron). Sitten kylille seikkaileee ja tutustumaan Thessalonikiin.
Lauantaina oli hieno lämmin päivä. Aurinko paistoi ja söin puistossa lounasta. Jotenkin tuo puistolounas saa hyvälle meielle ja ajattelemaan että tästä se kevät alkaa vaikka suomessa sataa vielä lunta. Tykkään kun voi aloittaa kevättämisen näinkin ajoissa. En juurikaan jaksa lukea matkaoppaita minne mennä jne vaan harrastan random matkaisula. Kävelen sinne sun tänne ja aina jotain tulee eteen. Tällä kertaa eksyin munkkiluostariin. Siinä olisi ollut mahdollisuus tehdä loppuelämän päätös mutta ei tällä kertaa kuitenkaan. Siinä matkalla oli myös aika hulppeat turkkilaiset muurit, jotka on rakennettu roomalaisaikaisen muurin paikalle. Ensimmäinen muurin osa rakennettiin noin 300-luvulla eaa. Oli tämä muuri sen verran jyhkeä että ei siitä valloittajat läpi päässeet. Muuri oli muuten alun perin n. 8km pitkä ja siitä on säilynyt n. 4,3km osuus. Muurin on, tai on ollut, 12m korkea ja 5m paksu.
Mutta niin vaan aina koittaa se maraton aamu. Aivan kamaalalta tuntuu tällä kertaa. En saanut kunnolla nukuttua kun aina miettii herättääkö nämä kellot vai ei. Herätys oli aamulla 04:20. Puin juoksuvaatteet päälle ja vähän lämmintä mutta sortseissa lähdin ja t-paidalla meinaan juosta. Haen matkalla hotellin respasta pussiaamiaisen enkä tiedä yhtään mitä siellä on. Noh, omena, jota en voi syödä. Sitten leipää, voita ja marmelaatia jne ja kaikki erikseen pakattua, joten tuossa ammun kylmässä +5C lämpötilassa tuo voikaan ei kovin helpolla levinnyt leivän pääälle. Se syötiin sitten paketista suoraan, niinkuin armeijassa. Kesti sen 20 minuuttia kävellä bussipysäkille, joka vie meidät Pella nimiseen kylään. Busseja on jonossa varmaan sen 10kpl. En viitsi änkeä ensimmäisiin vaan lasken sen varaan että loppupään busseissa on enemmän tilaa. Sitä paitsi ei ole mitään kiirettä lähtöön. Kello on vähän yli 05:20 ja maratonin alkuun on 2 tuntia 10 minaa.
Perillä Pellassa odotellaan reilusti yli tunti starttia, kylmässä ja puoli unessa. Vessat on bussien kääntöpaikalla eikä niihin mitään suurempaa jonoa ole. Kaikki kävelee lähtöpaikalle missä ei ole vessoja, joten saa kävellä takaisin kääntöpaikalle vessajonoon. Kun lähtöpaikalle saavun niin hinjaista on ja aamu vasta valkenee. Kylmää on eikä mikään paikka näytä olevan auki. Kiertelen lähtöpaikkaa ja huomaan Visitor Center olevan auki, ja sinne pääsenkin lämmittelemään. Samalla pakkaan ylimääräiset vaatteet kassiin (drop bag) ja tankkaan viimeiset juomat ja eväät.
Uskon että meitä maratoonareita on täällä +1.000 juoksijaa. Tapahtuma on varsin iso mutta monet juoksevat lyhyemmän matkan, 21km tai 10km. Lähtöön on aikaa 5 minuttia ja se tarkoittaa että vessajonot ovat kadonneet kun kaikki odottaa jo lähtöä.
Minulla on taktiikka tälle maratonille. Kuvista näyttäisi että maraton on aika paljon alamäkeä ja näin saa hyvän pohja-ajan. Meillä kun on vuosikisa aina Annan kanssa ja tänä vuonna olisi tarkoitus voittaa. Mutta kun matkaan päästään niin reitti näyttää lupaavalta kivaa pitkää alamäkeä ja vauhti alkaa nousta liikaa. Matkalla on torvisoittokunta vauhdittamassa askelta. Tunnen että vauhti on aivan liian kova eikä tarvi pitkään juosta kun alkaa alamäki muuttua nousujohteiseksi. Tätä loivaa pitkää nousua sitten riittää näin alkuun ja alkaa rasittaa. Penikat alkaa rasittaa kun jalan asento on ylämäkeen paha eikä mun 10.2.2024 saama keskimmäisen pakaralihaksen vamma tykkää yhtään ylämäestä. Ei olla päästy kahta kilometriä pidemmälle niin tarvii alkaa venyttää jalkoja. Valittu taktiikka ei taida tänään olla oikea.
Muutaman pellon jälkeen käännytään moottoritielle. Kyllä, ihan kaksikaistaiselle suljetulle moottoritielle ja sitä sitten juostaan sen 37km suoraan ja suoraan, ilman ainuttakaan käännöstä. Onneksi tienvarsikyltit vaihtui aina edetessä. Matkalla vilahtaa mm. Skopje ja Ateena mutta aina vaan edessäpäin on Thessaloniki. Aurinko paitaa onneksi tnään koko matkan suoraan edestä niin saa vähän rusketusta naamaan. Huoltopisteitä ja EA-pisteitä oli vähintään 5km välein ja niissä tarjoilut olivat hyvät. Jopa geeliä jaettiin parissa paikkaa.
Loppua kohti alkaa aina piristymään kun ihmisiä on enemmän kadunvarsilla. Täällä he vaan eivät juurikaan hurranneet tai kannustaneet vaan istuivat kahviloissa. Tunnelma on aika tylsä verrattuna Tukholmaan tai Berliiniin. Huoltotiimi oli vastassa 39km kohdalla mutta fiilis oli aika OK einkä pysähtynyt kovin pitkäksi aikaa. Sain kuitenkin pari valokuvaa matkan varrelta. Maalisuora oli tappava pitkä, arvioisin sen olleen 2km. Ei kehdannut kävellä metriäkään vaikka jalkoihin jo sattui. Lopussa kuitenkin hymykin irtosi ja palkkioksi paikallinen kävin kaupasta ostamassa Alfa merisuola oluen (Seasalt Beer).
Sijoutukseni oli ikäryhmäni 26s ja paras suomalainen miesten sarjassa .. ja ainut :).
Seuraavaksi olisi Balkan Tour viikon kuluttua
Viimeisimmät kommentit