Tervetuloa Lappiin. Tämä on täälä ihan normaalia. Näin kesällä kun ulkona on kuuma tulee porot kaupan tuulikaapin lähettyville viilentämään itseään.
Mistähän oli taas keksinyt että nyt pitää lähteä kokeilemaan 160km juoksumatkaa. Tähän löytyi Suomesta otollinen kilpailu nimeltä NUTS Pallas. Kilpailu juostaan Suomen Lapissa heinäkuussa. Mukaan matkaan lähti Telia Runnersin porukkaa Arto ja Simo sekä Skotlannissa tapaamani Intialainen Venky, joka ei ikinä aiemmin ollut juossut ultramaratonia.
Aamu oli tasaisen sumunen ja edessä oli heti lähdön jälkeen laskettelurinteen huipulle kiipeäminen. Huomasin tuossa lähdössä että yksi kaveri lähti matkaan sandaaleissa mutta huomasin hänen keskeyttäneen jälkeenpäin tulostaululta.
Näillä varustein lähdettiin matkaan. Jalassa minulla oli goretex lenkkarit, repussa lämmintä vaatetta, reilusti juomaa, sadatakki ja sauvat. Ensimmäiset 20km meni suhteellisen hyvin. Oli voimia ja maasto aika halppoa juostavaa vaikkakin ylä-alamäkiä riitti. Osittain jopa pitkospuita ja osittain jopa todella liukkaita pitkospuita.
Mutta tässä alkutaipaleella alkaa jo hahmottumaan minun varustevalintani ensimmäiset virheet. Nimittäin Goretex kengät. Tehän tiedätte että ne ovat tehokkaita pitämään vesi ulkopuolella mutta kun kymmeniä kertoja on astunut suonsilmäkkeeseen tai vesilätäkköön voitte arvata että Goretex kengät pitävät veden myös tehokkaasti sisäpuolella. Kenkäni ja sukat olivat siis läpimärät ja niissä juokseminen ei todellakaan tuntunut mukavalta. Selvää oli että suurimmat vedet sai pois mutta ei se kosteutta poistunut. Ensimmäinen iso huoltopiste on 80km kohdalla mutta sinne on vielä matkaa.
Lapissa päivä alkaa jo kirkastumaan ja maisemat ovat hienoja.
Reitin varrella oli myös paikka, joka taisi olla nimeltää Pirunkuru. Oli aikamoinen ja vaikea nousu.
Kuvia matkan varrelta
Pääsin 80km huoltoon ja vaihdoin sukat ja kengät mutta jo tässä vaiheessa jalat oli aika turtana. Tuo liki 12 tunnin muhittäminen suovedessä oli jo alkanut tekemään tehtävänsä. Jalkani ja nahka oli jo aika pehmeätä. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa mutta nyt alkoi myös kipu tulla jalkoihin. Keskeytän kilpailun 100km kohdalla mutta tuolta keskeltä erämaata kun ei pääse pois niin saan kävellä vielä 10km lähimmälle tielle, josta raatobussi tulee minut noutamaan. Ainakin voin tämän kuvan kautta todistaa vaimolleni että jalkani eivät ole karheat ja kovat vaan hyvin hyvin pehmetä tämän luontohoidon jäljiltä.
Viimeisimmät kommentit