Kevätreissu jatkuu ja olen juuri tehnyt 10 päivää töitä Bulgarian Varnassa. Vappu viikonloppuna olin Bulgarian Sunny Beachillä harjoittelemassa miltä juokseminen hiekalla tuntuu. Edellisestä aavikkomaratonista kun on jo 6 vuotta. Sunny Beachillä oli hyviä, yli 10km harjoituksia ja hiekan koostumus antoi uskoa että juoksu Jordaniassa tulee menemään hienosti.
Varnasta olin ostanut lennon Larnakaan hintaan €36,00 ja Larnacasta bussi Paphokselle maksoi €4,00. Paphokselta oli jatkolento sitten Ammaniin. Sekin maksoi RyanAirilla kokonaiset €22,63. Täällä Jordaniassa aion olla 4 päivää ja aika tiiviisti se menee tämän All-Inclusive matkapaketin puitteissa. Osallistun Wadi Rum Full Moon Maratonille ja tuo paketti kaikkinen kuljetuksineen ja ylläpitoineen maksaa noin €190,00 sisältäen maratonmaksut.
Lentoasemalle oli tilannut Bookingista kuljettajan (€34,00), joka vie minut näin pimeän aikaan hostelliin. Ensivaikutelmat Ammanista ovat positiiviset. Homma näyttää toimivan. Liikenne on ”normaalia”, jskin nyt tööttiä siellä ja tööttiä täällä. Hostellini oli kaiken puolin siisti ja edullinen, n. €15,00/yö. Hostellin ravintola olikin sitten joku Vege, siis ei sama asia kuin kasvis … minulle opetettiin. Olin niin päättänyt että LIHAA pitää saada mutta tulin ylipuhutuksia ja tilasin VEGE Hampurilaisen. Ja nyt täytyy myöntää että en ole eläissäni syönnyt maukkaampaa hampparia kuin tuo vege burgeri. Se oli taivaalisen hyvää. Alla pari kuvaa hostellista.
Aamulla olikin sitten jo kokoontuminen Ammanin toisella laidalla, joten otin Careem taksi, joka maksoi €3,00. Meitä lähti koko kisaan noin 300 juoksijaa. Ajomatkaa Ammanista Wadi Rum oli noin 5 tuntia. Matkan aikana pidettiin taukoja ja pääsimme ostamaan ruokia/herkkuja/juomia mitä tarvitsimme tuonne base campiin. Oli hurjan lämmintä. Yksi mittari näytti +34C. Pari kertaa ajon aikana kuski pysähtyi ja alkoi jäähdyttämään moottoria vesiletkulla.
Vihdoinkin perillä Wadi Rum. Wadi Rum tunnetaan yhteydestään brittiläiseen upseeriin T.E. Lawrenceen, joka piti tukikohtaa siellä arabikapinan aikoina 1917–1918. Hänestä kertovaa elokuvaa Arabian Lawrencea kuvattiin myös alueella. Aluetta on käytetty Marsin korvikkeena elokuvissa kuten Red Planet, The Last Days on Mars ja Yksin Marsissa. (Lähde: wikipedia). Alla meidän base camp
Kello 16:00 alkoi briefing, jossa kerrottiin kaikki tarpeellinen turvallisuudesta ja reitistä ja juottopaikoista. Itse kisa alkaa 19:00 kun aurinko laskee. Ylivoimaisesti eniten on puolimaratoonareita. Reitteinä myös 10km ja opastettu 5km.
Kisa alkaa kohta mutta olo ei ole paras mahdollinen. Vatsa on edelleen aivan täynnä iltapäivä ruuasta ja on todella turvonnut olo. Hetki ennen kisaa nousee hiekkamyrsky, joten kerkeän vielä hakemaan teltastani toisen buffan suun suojaksi. Turvajärjestelyt on tällä varmaankin normaalit mutta outoa nähdä sotilaita konepistooleineen ja jeeppien katolla on konekiväärit.
Kilpailun alettua tiedän että juostaan 2 kierrosta. Hiekkamyrsky jatkuu ja näkyvyys on huono. Hiekkaa pöllyää juoksijoiden kengistä mutta myös tuulen tuomana. Buffa naaman edessä on jokseenkin pakollinen. Alku on kamala. Sykkeet on korkealla kovan vauhdin vuoksi ja voimia vie myös pehmeä hiekka. Tämä reitti on merkattu tikun varressa olevanna loistetuikulla. Ensimmäisellä kierroksella ei juurikaan ole tarvetta etsiä noita merkkitikkuja kun puolikkaan juoksijat ovat vielä mukana. Vauhti tyssää kuin seinään kahden kilometrin kohdalla. Eteen tulee sen verran pehmeää hiekkaa että kävelykin on vaikeaa. Jos hiekan pinta olisi koskematon voisi sen päällä koettaa kevyesti juosta mutta sadat juoksijat ovat jättäneet reitille jälkensä ja alusta on hurjan epätasainen. Kävellessäkin on vaikea saada tasapaino säilymään. Tätä todella pehmeätä hiekaa on paikoittain mutta tuo paikoittain voi olla kilometrin mittainen.
Ennenkuin ensimmäinen kierros on saatu taputeltua on takana sellaisen 5km mittainen loivan ylämäen super pehmeän hiekan etappi. Ei mitään mahdollisuutta juosta kuin jokunen kymmenen metriä kerralla. Todella raskasta. Tuo ylempi kuva antaa tuntumaa millainen juoksualusta oli. Eka kierros maalissa ja aikaa mennyt noin 3:20. Tässä vaiheessa selviää että keskeyttäneitä on jo viisi henkeä maratonilta. Pidän noin 15 minuutin tauon täällä väliaikapaikalla ja otan toiselle kierrokselle mukaan takkini, koska alkaa tulla jo kylmä ja reitillä on joitain tuulisia paikkoja. Useat puolimaratoonarit on jo tullut maaliin ja kun maaliviivan kannustajat ymmärtävät että lähden vielä toiselle kierrokselle saan hurjat kannustukset. Taas pari kilometriä saan juostua kunnes hiekka pehmenee. Se mitä tarkoitan pehmeällä on jotain mikä on lähellä pölyä tai hiesuhiekkaa. Tämä on niin hienojakoista ja kevyttä. Toisinaan kenkä uppoaa kokonaan tuonne hiekkaan.
Puolikkaan reitillä oli 7 CP (check point) ja tarjoilut oli ihan OK. Vettä pulloissa ja banaania. Muutaman kerran oli vaan pakko pysähtyä ja tyhjentää kengät. Toisella kierroksella täysikuu valaisi aavikkoa eikä otsalamppua edes tarvinnut. Reitin varrella oli paljon jyhkeitä kallioita. Aika pieneksi ja yksinäiseksi sitä kyllä tunsi itsensä. Alla olevat kuvat ovat noin 01:00 yöllä otettuja ilman salamaa.
Alkoi sitten maali häämöttämään ja ohitin CP6. Onneksi otin vielä vesipullon mukaan meinaan CP 7 en ikinä löytänyt. Nuo tolppien nokkaan laitetut valotikut taisi alkaa jo menettää valotehoaan mutta en vaan niitä löytänyt. Juoksin ensimmäisen kierroksen muistin varassa mistä olin mennyt. Olisi ollut helppo seurata muiden jälkiä mutta niissä juokseminen ei ollut kivaa. Etsin jatkuvasti reittiä, jossa kukaan ei olisi mennyt aiemmin. Kellosta näin että vielä 2 km maaliin mutta ymmärsin että olen eksynyt. Juoksin maraton matkan täyteen ja päätin suunnata johonkin ”Camp”, jossa näin valoa mutta en juurikaan saanut apuja, joten palasin takaisn aavikolle. Tässä vaiheessa pysäytin kelloni ja totesin että mun urakka on kilometreinä nyt juostu. Loput hoidan Race Directorin kanssa. Sitten vaan takaisin aavikolle käppäilee kunnes joku tulee mut noutamaan ja näin kävikin. Reilu 30min sain kävellä ennenkuin näin auton jonka pysäytin. Sattui olemaan ”meidän” autoja ja kaveri oli etsimässä jotain toista eksynyttä. Sain kyydin back on track ja juoksin näytöstyyliin maaliin. Olin viimeinen mutta se ei minua haittaa, koska sen verran oli lähtijöiden määrään nähden keskeyttäneitä että olen ihan tyytyväinen suoritukseeni. Ai oliko hyvä maraton – No ei. Upea kokemus mutta ei mikään juoksukilpailu, ainakaan minun osalta. Tällaisen kuitenkin ansaitsin,
Alla vielä kuvia Wadi Rum alueelta ja Base Camp läheisyydestä.
Viimeisimmät kommentit