Eilinen juoksu alkoi Movillesta ja päättyi Malin nimiseen kylään. Eilinen oli hieno juoksukeli, kuuma mutta niin kaunis päivä. Tänään saa sitten esimakua mitä tuo Extreme North tarkoittaa meinaan tuuli ja sade on päivän sää. Tänään lähtö on Malinista ja maali on myös Malinissa, joten täällä kannattaa yöpyä kaksi yötä. Itse asun ”Maryn” yläkerrassa ranskalaisen juoksija kanssa omissa huoneissa. Meitlä on matkaa lähtöpaikalle noin 3 min. Malin on Pieni paikka. Täällä on kauppa, pubi, teehuone ja joku hampurilaispaikka. Jokseenkin kaikki palvelun yhden puiston ympärillä.
Malinista matka taittui n. 7km itään, jossa sijaitsi hieno majakka. Tämän jälkeen alkoivatkin päivän nousut. Hienoimmat maisemat olivat tuolla niemen kärjessä. Malin Head on Irlannin pohjoisin paikka. Kuten kartasta näkyy on niemen länsirannalla paljon ja isoja hiekkarantoja.
Majakan jälkeen maisemat muuttui ja toisinaan oli pitkiä alamäkiä juostavana.
Näin toisena päivänä eilinen maraton ei juurikaan tunnu. Juoksu on kevyttä ja nautinnollista. Täällä tai näissä maisemissa ei voi juosta ennätyksiä, sillä nuo ylämäet ovat sen verran isoja että suosiolla kävelen ne. Mutta osa alamäistä on lyhyitä ja jyrkkiä. Niiden kanssa on vaikeata kun tarvii jarruttaa juostessa alas.
Maraton polkua
Matkan varrella oli taas paljon lehmiä, lampaita mutta myös Alpakka farmi. Näitä alpakoita tultiin tänne farmille ulkoiluttamaan kuten koiria. Näin jokusen lapsen, joka remmi kaulassa ulkoilutti näitä.
Mutta nämä maisemat. Ei tarvinnut miettiä juoksemista.
Toisen päivä mitali on valtavan kokoinen.
Jokaisen päivän jälkeen juoksijat pääsivät isoon järjestäjien telttaan, jossa juoksun jälkeistä juomaa ja keittoa tai pastaa oli tarjolla. Oli hienoa levätä hetki ja saada sisäänsä lämmintä ruokaa. Kahtena päivänä kolmesta satoi vettä ainakin osan matkaa.
KOLMAS PÄIVÄ
Olin alkujaan varannut vain kaksi näistä neljästä maratonista mutta paikan päällä päätin että otan vielä kolmannen. Kolmannen suhteen minun oli jo tehtävä erikoissuunnitelmia, koska muuten en olisi kerennyt bussiin, joka vien minut suoraan lentokentälle. Tuo bussi 933n pysäkki on 500m kolmannen päivän maalipaikasta. Jotta kerkeän siihen bussiin minun on päästävä lähtemään kävelijöiden kanssa aikaisessa lähdössä. Ehtona kuitenkin on että en saa tulla 1/2 kohtaan ennen 2:30h, joten mikään kiire ei ensimmäisellä osuudella ole.
Vettä sataa ja tulee kovasti. Vettä sataa siis niin paljon että lähden matkaan sadetakki päällä. Reitti kulkee tänään Malinista – Buncran. Ensimmäinen etappi seuraavaan kylään on aika perus. Reitti muuttuu kuitenkin mäkisemmäksi kohti loppua mutta nämä mäet ovat niin huippua. Juu, ei riitä kunto juoksee niitä mutta nuo maisemat ovat huikeat.
Puolivälin jälkeen alkaa se jokapäiväinen ”rather small hill to climb”. Näitä teitä olisi todella hienoa ajaa moottoripyörällä. Tällä tiellä taisi olla nimikin ”Magic Road”. Alla olevista kuvista saa pienen käsityksen mistä on kyse.
Tämä oli kyllä hurja nousu mutta edessä onkin sitten varmasti koko juoksu urani pisin alamäki. Tämä alamäki oli kyllä vaikea juosta kun vauhti nousi aika kovaksi ja jouduin koko ajan jarruttamaan ja tuo sattui jalkoihin. Näin viikon kotona jo olleena vain yhden jalan isovarpaan kynsi tekee irtoamistaan.
Lopuksi vielä joitain kuvia matkan loppuosasta
Täytyy myöntää että kolme maratonia putkeen näissä olosuhteissa otti kyllä aika koville. Lopuksi tuo mitali. Kuvassa on koko mitali. Itse juoksin niistä vain kolme (3) ja neljäs palanen on kasattua kuvaa varten. Tämä on ISOIN ja PAINAVIN mitali, jonka ikinä olen saanut. Painoa on kokonaiset 1,380 Kg
Viimeisimmät kommentit