ALKUVALMISTELUT:
Kokoontumispaikka oli Perussa Liman pääkaupungin yhdellä bussiasemalla. Sinne siis tavaroineen ja ilmoittautumaan. Bussiterminaalissa oli aika karvevaalimeininki. Paljon Japanilaisia hassuissa vaatteissaan. Ja minä kun luulin että tämä joku oikein survival kilpailu.
Siirryttiin useamman bussin saattueessa Pan American highwaytä pitkin 300km etelän suuntaan ja sieltä sitten koukattiin aavikolle. Ica aavikko jää tämän PA Highwayn ja Pasific Ocean väliin.
Pimeällä oltiin perillä. Tiesin että majoittausutaan jossain päivä ennen varsinaista kisaa mutta että saman tien telttaan oli yllätys. Mun kaikki elektroniikkalaitteet olivat jokseenkin ”akku tyhjä” tilassa eikä ollut mitään mahdollisuutta enää ladata niitä, joten kovin paljon kuvia ei sitten oteta.
TELTAT
Jokaisella oli oma tällainen oranssi teltta. Nukuttiin kuin intiaanit konsanaan tällaisessa ympyrämuodossa ja keskellä meillä oli nuotio, jos joku onnistui löytämään jotain poltettavaa. Jokaisen piti itse pystyttää ja purkaa teltta joka aamu/ilta. Telttaa ei tarvinnut kantaa mukana vaan se siirrettään aina apujoukkojen toimesta seuraavaan majapaikkaan. Tavallaan haikeata oli seurata kisan edetessä että kuinka monta telttaa taas tänä iltana jää pystyttämättä. Se tarkoitti että jonkun kisa on jäänyt kesken.
WC
Nämä olivat hauskoja unisex WC-telttoja. Tuon valkoisen renkaan ympärille laitoit muovipussin ja sitten ….. Ulkona oli sellainen 10-20 hengen jono, joten se siitä rauhasta.
Hullut japanilaiset
Näitä riitti ja olivat kyllä hauskoja. Olivat selvästi tulleet nauttimaan mutta kun itselleni kyse oli elämän kisasta niin kontrasti oli aika suuri.
Raamattu
Jokainen kilpailija sain Holy Book. Siinä oli kaikki tieto ja kartat jota sinun tarvitsi tietää.
Muut järjestelyt
Mukana oli myös runsas joukko tukiresursseja meitä auttamassa. Lääkintätiimi oli vahva. Useita lääkäreitä ja oma helikopteri oli 24h käytettävissämme. Sateliitein varustettu yhteysteltta tarjosi hätätapauksessa yhteydet maailman joka kolkaan. Me kilpailijat emme saaneet vierailla teltassa kuin 2 kertaa koko kisan aika ja itselleni osui yksi 10min vuoro käydä Internetissä.
Henkinen valmistautuminen
Kilpailua edeltävänä iltana paikallinen poppamies delegaatio tuli antamaan meille hengellistä voimaa.
Jännittävää oli kun samalla poppamies käynnillä nousi äkillinen hiekka trombi.
Ja sitten otettiin miehen periaatteesta mittaa. Meinaa oli kokan vuoro. Minäkö muka huumeita? Kokaiinia?? Tarjolla oli kokalehtiä, joita sai maistaa. Kerron lisää myöhemmissä Peru postauksissa tästä kokasta.
Viimeisimmät kommentit