Ennen koronaan olin juoksemassa tämän saman maratonin ja tuolloin palkinnoksi sain lihakeiton lisäksi puisen voi veitsen. Poikani Roni oli tykästynyt tuohon voi veitseen ja sanoi aikanaan että hän haluaa samanlaisen. Roni on jo muuttanut omilleen mutta pitihän se pohalle käydä juoksemassa yksi voi veitsi. Tämä voiveitsi ei ihan niin helpolla tällä kertaa irronnut.
Sammatin maalaismaraton on siinä mielessä erikoinen että maltillisen hinnan lisäksi saat maistuvan lihakeiton maalissa, pienen palkinnon sekä kivan reitin, joka kiemurtelee maalaismaisemissa ja reitillä on aina jokunen yllätyskin. Tapahtuma aamu omilämmin ja aurinkoinen. Mukana oli myös joukko pyöräilijöitä, jotka saivat lähteä ennen meitä juoksijoita.
Alkuvalmistelut oli hyvät ja oli todella hyvä fiilis ja uudet kengät testauksessa. Tavoitteena oli nopea puolimaraton ja jatkaa siitä ehjästi 30km ja himmata vähän loppua kohti. Tämä Sammatin maraton on ihan pirun mäkinen, joten huilata saa aina ylämäissä. Maisemat oli kivat. Oli vanhoja taloja, hienoja taloja. Ja tyypillistä maalaismaisemaa
Reitillä oli myös hauskoja postilaatikoita tai kylttejä.
Retkeilymielellä olin liikkeellä vaikkakin parempaaaikaa tavoittelin. Aikaa meni mäkisellä reitillä kuitenkin yli viiden ja puolen tunnin kun 25km kohdalla koin juoksu urani ekat kunnon krampit. Liekö syynä ollut kova vauhti tai nestevajaus mutta siihen se juoksu tyssäs. Loput oli pakko kävellä.
”siellä jossain metsän keskellä …” kuului laulua mutta en saanut selvää. Lähetyin ja näin vain pienen puupöhelikön mutta sieltä se ääni tuli. Vaan sitten sen näin. Oopperalaulaja ja pianisti niin keskellä eimitään kun vaan voi.
Keskellä metsää, noin 6km ennen maalia Omar (keksitty nimitys) oli reitin varrellakannustamassa. Hänellä oli keskellä metsää viinibaari, jossa sai nauttia viiniä oikein pehmustetussa kuningastuolista. Viinilaadusta en nyt käy kiistelemään mutta parasta mitä näissä olosuhteissavoi saada.
Juoksun jälkeen maistui keitto Katjan Ryytimaa-kahvilassa. Kiitokset järjestelijöille.
Viimeisimmät kommentit