Kesä on vielä lämmin Thessalonikissa. Aurinkoista on ja lämpötilat vielä yli 20C. Suunnitelmissani oli osallistua Kiew Unbroken maratonille mutta tällä hetkellä Kiova on rajun pommituksen kohteena ja maraton siirrettiin kahdella viikolla lähemmäksi Puolan rajaa. Onneksi onnistuin peruumaan suurimman osan bussi ja hotelleista mutta lentolippujen osalta jäin tappiolle. Tämä kaksi viikkoa ei sopinut aikatauluuni, joten Ukraina jää nyt juoksematta. Sen sijaan lähden Syyriaan maratonille. Parin päivän päästä on Damascus marathon 2026. Syyrian maratonille ei yleensä pääse ilman että osallistuu neljän päivän pakolliselle turistikierueelle ja majoitus yms kuuluu kaikki kalliiseen matkapakettiin. Nyt Syyrian hallitus oli antanut luvan jollekin toiselle taholle järjestää kisat joten sinne siis.
Damaskos on yksi maailman vanhimmista asutuista kaupungeista ja koko Syyrian sydän. Olen käynyt viime vuonna Irakissa ja Iranissa mutta nyt vähän jännittää. Lennän Thessalonikista ensin Ateenaan, jossa vaihdan konetta Beiruttiin. Saavun Libanonin Beiruttiin yöllä kello 02:15 enkä todellakaan halua lähteä etsimään pikkubussia millä Beirutista Damascokseen. Akattelin jäädä lentokentälle muutamaksi tunnikksi keräämään rohkeutta, silla 04:30 minun on viimeistään käveltävä lentoasemalta ulos läheisen maantien varteen, jossa näitä 9-paikkaisia pukubusseja menee. Minulla on (tai oli) suora bussiyhteys varattuna Beirutista Damaskokseen mutta sen aikataulu muuttui niin etten kerkeä kyytiin. Tapasin lentokentällä erään Syyrialaisen perheen ja kysyin neuvoa miten pääsen Damascukseen. ”Lentokentältä kävelet sinne ison tien varteen ja otat pikkubussin Colaan. Sieltä etsit paikallisen minibussin ($3,00) joka menee Chtoura. Sieltä sit vaihdat minibussia Masnaan (rajalle). Ylität rajan kävellen mutta muista hankia leima passiisi Libanonista poistumisesta ja Syyriaan saapumisesta. Sitten Syyrian puolella otat taas minibussin Damaskokseen.” Just just … noillahan pääse jo pitkälle 🙂
Samainen perhe otti minut kuitenkin oman taksinsa kyytiin ja vei jonnekin, jossa odotin jotain. OK, otetaan sitten pikku torkut tässä odotellessa.

Pikku torkkujan jälkeen minut herätettiin ja selvisi että taksi olisi tarjolla hintaan $75,00. Tuo on aivan liikaa, joten jatkoin matkaa jonnekin. Kävin jollain bensa-asemalla vaihtamassa rahaa ja sain apuja taksin kanssa. Pyysin päästä Cola Station ja hinnaksi sovittiin 400.000. Cola Statioin onkin aivan tyhjä tuohon aikaa, joten taksikuski ei suostunut jättämään minua sinne odottelemaan. Kuski selitti vaan arabiaa ja matka jatkui. Käytiin varmaan kolmessa eri kohdassa ennen kuin löytyi shared taksi Damascukseen. Tällä asemalla taas odotettiin tunti että saatiin auto täyteen.
Itse matka menikin sitten sujuvasti. Olin 100% varma että mua kusetettiin tämän taksimaktkan kanssa. Maksoin $40,00 eri kaverille ja olin ihan varma että taksikuski alkaa vaatimaan minulta samaa $40,00 uudelleen mutta EI. MAtkani oli oikeasti maksettu jo Beirutissa.

Libanonin rajalla oli saatava passiin lähtöleima ja se sujuikin nopeasti. Seuraavaksi sitten muutaman rajatarkastuspisteen kautta Syyrian puolelle hakemaan sisääntuloleimaa, viisumia. Täällä sitten haastatelkiin jo sitten tarkemmin mutta erittäin ystävällisessä ja kunnioittavassa hengessä. Leima tuli ja $75,00 meni. Matka jatkuu. Jäin viimeisenä pois kyydistä ja matkalla kaksi muuta kaveria vietiin johonkin Damascuksen lähiöistä. Täällä näkyi köyhyys. Likaisia ihmisiä, lapsia roskalaatikoissa, kerjäläisiä, kuolleita kissoja kaduilla. Tämä ei tosin ollut mitään verrattuna Kongoon, jossa kävin viime vuonna. Siellä näin ihmisiä kuolevan kadulla, täynnä matoja, vammaantuneita, sairaita eikä kukaan välittänyt siellä.
Halusin lähteä tälle matkalle, koska Syyrian hallitus on tehnyt paljon muutoksia Assadin maastapaon jälkeen. Hallituksen tavoitteena on että vuoden 2026 Damaskoksen maraton edistäisi urheilumatkailua ja lisäisi Syyrian kulttuuriperintöä kansainvälisille matkailijoille. Järjesteäjät pitivät tällä viikolla lehdistötilaisuuden ja kertoivat että tapahtumaan odotetaan osallistujia 24 maasta. Edustan Suomea tällä maratonilla. Kirjoittivat maratonreitistä näin ”Maratonreitti on suunniteltu huolella viemään osallistujat henkeäsalpaavalle matkalle kaupungin ikonisimpien ja rakastetuimpien maamerkkien halki. Majesteettiselta Bab Touman portilta aina eloisalle Al-Hamidiyah-basaarille saakka juoksijat kulkevat ohi ajattomien kauppapaikkojen, joissa ilma tuoksuu jasmiinilta ja joissa kaikuu yhä muinaisen kaupankäynnin henki. Reitti kulkee legendaarisen ”Suoran kadun” (Straight Street) vierellä – jota pitkin myös apostoli Paavali on aikoinaan kulkenut – ja kiemurtelee historiallisten kortteleiden läpi, joissa näkyy roomalainen, islamilainen ja kristillinen perintö. Reitin varrella avautuvat umaijadien moskeijan loisto, katujen ajaton kauneus sekä Barada-joen rauhallinen virta. Tämä on enemmän kuin pelkkä kestävyyskoe; se on kunnianosoitus itse Damaskokselle – elävälle mosaiikille, joka koostuu eri kulttuureista, uskonnoista ja sukupolvista. Jokainen kilometri on todiste rakkaudestamme tätä kaupunkia kohtaan, ylpeydestämme sen perintöä kohtaan sekä uskostamme tulevaisuuteen, joka rakentuu rauhan ja toivon varaan.”
Taksi vie minut niin pitkälle kuin autolla pääsee kääntymään. Siitä eteenpäin kävellään hostelliin kapeita kujia pitkin.



Hostelli sijaitsee vanhassa kaupungissa ja maksaa minulle $10,00/yö. Jaan huoneen 7 muun kanssa. En saa vielä huonetta mutta voin nukkua ulkona. Täällä on lämmintä jo aamusta.
Pienten päiväunien jälkeen tapaan erilaisia maailmanmatkaajia. Kysyn neuvoja kauppaan ja oppaaksi lähtee Syyrialainen tyttö. Hän opiskelee Aleppossa. Kaupassa käynti venyykin pieneksi kaupunki kierrokseksi sillä hän haluaa näyttää paikkoja. Heti ensi metreillä näillä kujilla koen jotain erilaista. Tämä on mahtava paikka. kaupunki, sen ihmiset, ovat iloisia, kunnoittavia, kohteliaita ja tulevat juttelemaan, ei syys myymään mitään vaan juttelemaan englantia.

Vilinää, hälinää, tuoksuja, hajuja, kissoja, kauppoja loputtomiin. Tuo Shawarma kioskin kanavarras painaa 100kg ja pojat myy sen päivässä. Nämä Shawarmat on erittäin maukkaita. Maistoin myös kaktusta ja mieleen tuli vesimelooni, jossa isot (granaattiomena) kaltaiset syötävät siemenet.



Näillä kujilla voisi vaan kävellä. Joka kulman taka on jotain erilaista. Edessä voi olla tunnelimainen kuja tai kukoistava puisto. Alla katukuvaa Damascoksen vanhasta kaupungista.








Jatkettiin Syyria tytön kanssa Al-Hamidiyah-basaarille. Täällä olikin jo vähän vilkkaampaa. Tämä on valtava katettu kaarihalli, jossa on kaiken maailman liikkeitä, kauppoja.

Ja tietenkin sitten tietenkin nämä pakolliset turistikuva


ON AIKA HAKEA LÄHTÖNUMERO
Tapaan hostellissa tanskalaisen Olivia nimsen naisen ja hän harmittelee kun ei saa paikan päältä ostaa enään osallistumisoikeutta puolimaratonille. Houkuttelen hänet mukaani Registration Officeen ja ehdotin että mennään sinne kokeilee. Jutellaan Race Directorin kanssa. Loppujen lopuksi hän saa lähtönumeron maratonille mutta aikoo juosta vain yhden kierroksen.


MARATON AAMU KOITTAA
Herätys on kello 04:00. Sovittiin Olivian kanssa että tehdään yhdessä aamiaista ja lähdetään samalla taksilla lähtöpaikalle. Aamiainen jäi kyllä aika köyhäksi, sillä mukana oli vain mysliä ja kahvia. OLisin kaivannut leipää ja banaania mutta illalla en löytänyt kauppaa, jssa niitä oltaisiin myyty.


Hienosti päästiin perille taksilla, joskaan taksi ei löytänyt lähellekkään lähtäpaikkaa eikä meillä ollut nettiä millä opastaa kuskia. Näppärä kuski pysähtyi siellä sun täällä ja kysyi neuvoa. Perille päästiin 30 min ennen lähtöä.
Lähtöalueelle kohotettiin fiilistä ja tässä vaiheessa alkoikin se aamun raskain juttu, meinaan aamujumppa. Hiki siinä hommassa tuli kun piti hyppiä ja pomppia niin paljon


KAUPUNKIKIERROS
xxx
xxxbla habula
xx
KOHTI BEIRUTTIA
xxx
xxx
xxx


Viimeisimmät kommentit