Tämä maraton on kyllä yksi kovimmista juoksuista, johon olen osallistunut. Kaikki taas lähti siitä että löysin halvan lentomatkan Turusta Skopjeen. Meno-paluu ei montaa kymppiä maksanut. Sitten vaan katsomaan löytyykö samalle ajalle joku maraton kohdemaasta ja löytyihän sieltä. Vodno-Matka marathon. Kuva jo taitaa vähän kertos mistä on kyse. En kyllä matkaa varatessani ihan tiennyt mihin ryhdyn.
Oli suuri riski että tämä juoksu perutaan Koronan takia. Oltiin jo Skopjessa odottamassa ja lopulta viesti tuli perille että kisa järjestetään mutta täällä kertaa yömaratonina eli lähtö on keskellä yötä. Aina aiemmin tämä lähtö on ollut päivällä.
Kokoonnuttiin lähtöalueelle ajoissa mutta kovin lähelle muita ei saa mennä. Tuntuu koomiselta kun 5 juoksijaa tulee ulos samasta autosta ja on kun ei mitään mutta lähtöalueella on tiukat korona säännöt. Kaikilla pitää olla maskit ja etäisyys tarvii säilyttää. Kuitenkin lähdö odotusalueella ollaan aika tiiviisti ja sitä mukaan kun kuuutellaan niin siirrtytään löhtökarsinaan ja ollaan 2m kaukana toisistaan ja naamarit naamalla. Lähdöt ovat 30 sek. välein.
On pilkkopimeää ja otsalampun valossa juostaan tai kiivetään ensimäisen vuoren huipulle. Jo ekalla 1km matkalla on pahimmat juoksuvimmat puhisseet pois. On selvää että tästä ei tule juoksukilpailua vaan kiipeilytaistoa. En ole mikään ylämäkijuoksija ja sykkeet on jo lähdössä aivan tapissa. On syytä himmata hieman. TeliaRunnersin Anna taas kirmaisee hurjasi kohti ensimmäistä huippua. Lähdettiin peräkkäisin juoksunumeroin mutta Annaa ei vaan näy. Näen hänet vasta ylhäällä. Ylhäällä onkin myös ensimmäinen juomapiste ja varusteita korjaillaan. Ollaan tässä vaiheessa juostu tai sanotaanko kävelty ylämäkeä 8,5km ja noustu 700m kohtisuoraan ylös.
Matka jatkuu jokseenkin ylä- alamäki juoksuna 16km asti, jonka jälkeen alkaa ”jeee” kauan odotettu alamäki. Alamäki kylläkin mutta ei mitään mahdollisuutta juosta sitä. Jyrkkyysaste on pelottava. Reitti kulkee polveen asti syviä valumavesikouruja pitkin, jonka pohjalla on isoja irtonaisia kiviä. On suorastaan paikoittain vaarallista juosta tässä kourussa jos vauhto nousee vähääkään liian nopeaksi. Minulla on vahvat hanskat käsissä ja niillä otan vauhtia pois joka oksan kohdalla. Alamäkeä riittää 3km ja jyrkkyyden näette jutun ensimmäisestä kuvasta ja ensimmäisesta kunnon alamäestä. Alla kuva, joka on jostain matkan varrelta. Jos ette ole yöjuoksuja harrastaneet niin kyllä näissä maisemissa kelpaa juosta tai ulkoilla.
Lähtö oli kello 00:00 yöllä ja muistan että tultiin Annan kanssa puolimaratonin kohille aamu neljän maissa. En ole ikinä suorittanut puolimaratonia aiemmin aikaan +4 tuntia. Ennätys tämäkin. Paikka jossa tuo puoliväli oli on nimeltään Vodno Matka. Aivan uskomattoman kaunis paikka päiväsaikaan. Alla oleva kuva ei ole maratonin ajalta vaan yleiskuva Vodno Matkasta ja poimittu jostain netistä.
Kun jo kuvitteli että pahimmat nousut on takanapäin iski todellisuus. Yllä olevasta kuvasta saatte varmasti käsityksen minkälaisia nousuja ja laskuja reitin varrella oli. Oikealta tultiin alas ja vasenta noustiin ylös. Puolivälin jälkeen oli esessä sellainen nousut että ilman sauvoja ei olisi onnistunut. Edessä oli nousukohtia, jossa ei edes sauvoilla voinut nousta ylös ja eteenpäin. Oli noustava köyden varassa joitain satoja metrejä ja se oli todella raskasta.
metri metriltä ja minuutti minuutilta matkaa taittui. Näissä maisemissa oli aivan huippua jatkaa matkaa ja seurata kun aamu valkenee ja aurino nousee vuorten välistä. All kuva jostain kohtaa aamulenkkiä. Tämä oli joku vanha kirkko ja kuulemma vielä toiminnassa. Ihmettelen vaan millä seuratuntalaiset tänne saapuvat sunnuntaisin?
Kaikki hauska loppuu aikanaan ja viimeisellä etapilla pääsin oikein kuvatuksi. Huomatkaa että jokaisessa taukopisteessa oli EHDOTON maskipakko hylkäämisen uhalla. Kuvista vasemman puoleinen kuvaa pientä kramppia pohkeessa. Mahtoiko nesteet olla vähissä?
Ja koska loppumatkasta en jurikaan muuta muista kuin että loppuisi tämä helvetin maratoni niin tässä lopukuvat.
Ylhäällä TV tornilla, missä myös maali oli, päästiin kahvilaan nauttimaan lämmintä keittoa ja juomaa. Istuttiin Suomi tiimin kanssa siinä hetken ennenkuin mietittiin että mitenhän täältä pääsee pois. Siis takaisin Skopjeen? Anna hyväksyi minun ehdotuksen että kävellään alas. Ei sen pitänyt olla niin pitkä matka ja onhan se alamäkeä. Tie alas oli varsin mutkimasta ja joissain kohtaa oikaistiin mutkat suoriksi polkujen kautta. En tiedä tuliko sittenkin valittua väärä reitti jossain vaiheessa mutta kun paluumatkaa oli tultu 12km alkoi myös Anna epäilemään suunnitustaitojani. Oli maailman tyhmin päätös kävellä takaisin kämpille.
Viimeisimmät kommentit